Stigma, eli kokemus häpeällisestä diabetekseen liittyvästä leimasta, haastaa meitä kaikkia pohtimaan, miten puhumme diabeteksesta ja sitä sairastavista ja heidän kanssaan. Stigma lisää tutkitusti sairauteen liittyvää emotionaalista ja psykologista kuormitusta ja voi esimerkiksi johtaa oman sairauden salailuun ja siihen ettei ihminen hakeudu hoidon piiriin. Kansainvälisesti on arvioitu, että neljä viidestä diabetesta sairastavasta on kohdannut diabetekseen liittyvää stigmaa ja joka kolmas diabetesta sairastava on kokenut tulleensa syrjityksi diabeteksensa takia. Kyseessä on siis kansainvälisesti tunnistettu ilmiö, joka koskettaa todella monia ihmisiä. Samaan aikaan ihmisten, joilla ei ole diabetesta, voi olla vaikea ymmärtää, miten paljon negatiivisia mielikuvia ja käytösmalleja diabetekseen kohdistuu.
Väärien käsitysten ja asenteiden muuttaminen ei saa jäädä vain diabetesta sairastavien omille harteille, vaan siihen tarvitaan tukijoukkoja sekä yhteiskunnallisia toimia. Erityisen tärkeää tämän asian tiedostaminen on silloin, kun toimimme auktoriteettiasemassa, esimerkiksi terveydenhuollossa tai mediassa.
Jokaisella meistä yksilöinä niin arkielämässämme kuin työssämme, sekä esimerkiksi diabetesta sairastavan ystävänä tai kollegana, on velvollisuus ehkäistä ja poistaa vahingollisia ja vääriä käsityksiä. Esimerkiksi harrastus- ja työyhteisössä voimme aktiivisesti lisätä luotettavaa tietoa diabeteksesta ja elämästä diabeteksen kanssa ja sitä kautta kasvattaa yleisesti ymmärrystä ja hyväksyntää. Tietoa lisäämällä voimme luoda aidosti turvallisia ja kannustavia harrastus-, työ- ja muita yhteisöjä myös niille, jotka elävät sairauden, kuten diabeteksen, kanssa.