Insuliinihoidon aloittamisesta vaikuttavat verensokerin tason lisäksi sairauden luonne, sairastamisaika ja henkilön toimintakyky. Insuliinihoitoon tulisi siirtyä, jos verensokerin hoitotavoitteisiin ei päästä tehostetulla hoidonohjauksella, ruokavalio- ja liikuntahoidolla ja muilla lääkevalmisteilla. Useimpien kohdalla tämä tarkoittaa jatkuvasti korkeaa HbA1c tasoa yli 53 mmol/mol tai paastosokeria jatkuvasti yli 7–8 mmol/l.
Ylipainoisen tyypin 2 diabetesta sairastavan hoidossa tulisi verensokerin hoitoa kuitenkin tehostaa ensisijaisesti GLP-1 valmistella eikä insuliinilla. Myös muuta tehokasta lihavuuden hoitoa ja liikunta ja ruokavalio-ohjausta tulee olla tarjolla ennen insuliinihoidon aloitusta ja sen aikana.
Kun insuliinihoitoon siirtyminen on tarpeellista, ei pistoshoidon aloittamista kannata pitkittää. Monet ajattelevat, että insuliinihoito on ”viimeinen vaihtoehto” ja vaatii aikaisempaa huolellisempaa ruokavalion tarkkailua. Insuliinihoidon aloittaminen voi turhaan viivästyä. Insuliinihoidon avulla korjaantunut verensokeritaso yleensä parantaa vointia merkittävästi ja muutakin omahoitoa jaksaa aikaisempaa paremmin.
Hoito nykyaikaisilla pistosvälineillä on teknisesti helppoa ja lähes kivutonta. Oman hoitajan tuki ja riittävä neuvonta ovat hoidon alkuvaiheessa tärkeitä. Henkilöllä pitää olla myös mahdollisuus helposti ottaa yhteyttä omaan hoitajaan tai lääkäriin, jos hoidon suhteen tulee kysyttävää tai ilmenee ongelmia.
Suurin osa insuliinihoitoa tarvitsevista tyypin 2 diabetesta sairastavista saavuttaa hoitotavoitteet käyttämällä pitkävaikutteisen perusinsuliinin ja tablettilääkityksen tai GLP-pistosten yhdistelmää.