Ihon lävistäminen aiheuttaa aina jonkinlaisen reaktion kudoksessa. Myös samalla neulalla toistuvasti pistäminen voi lisätä kudosreaktioita. Insuliini itsessään voi myös vaikuttaa rasvakudosta lisäävästi. On varsin tavallista, että insuliinia annostellaan liian pienelle alueelle. Edelliseen pistokseen verrattuna seuraava pistos olisi hyvä laittaa vähintään parin sormenleveyden päähän edellisestä.
Pistospaikat ja insuliinipumpun kanyylipaikat tarkistetaan säännöllisesti vastaanotolla. Tunnustelemalla pistospaikkoja löydetään kovettumat tai turvotukset, joita ei silmin havaita. Pistospaikkojen kuntoa kannattaa seurata myös itse ja huolehtia ettei kovettumia tai turvotusta pääse syntymään. Tärkeintä on pistospaikojen laaja-alainen käyttö ja vaihtelu ja neulan vaihtaminen joka pistolle.
| Pistospaikan kovettuminen tai turvotus | Jos insuliinia pistetään toistuvasti samaan kohtaan, reaktiona voi olla rasvakudoksen kovettuminen ja paksuuntuminen tai turvotus. Seurauksena on insuliinin huono tai epätasainen imeytyminen pistokohdasta. Vastaavasti verensokeri vaihtelee ”selittämättömästi”. Turvotusta ja paksuuntumista nimitetään lipohypertrofiaksi. Usein käytetään nimitystä ”lipot”. |
| Pistospaikan kudoskato | Pistospaikan kudoskato ilmenee iholla kuoppana, josta puuttuu lähes täysin ihonalainen rasvakudos. Sen taustalla on immunologinen mekanismi. Ihonalainen kudos reagoi joko insuliinivalmisteelle tai sen lisäaineille. |
| Allergia tai yliherkkyys | Eri insuliinivalmisteet voivat aiheuttaa paikallisen yliherkkyysreaktion, johon liittyen pistoskohtaan voi tulla punoittava, turvonnut ja kuumottava alue, joka voi myös aristaa. Tällaiselle pistosalueelle ei pidä laittaa insuliinia. Insuliinin imeytyminen alueelta heikkenee. Pistospaikan vaihtamisen lisäksi voi olla tarpeen vaihtaa insuliinivalmistetta. |
| Mustelmat tai veripisara pistoskohdassa | Mustelma pistoskohdassa johtuu siitä, että pistos on mennyt ihon pintaverisuonen läpi. Pinnallisia verisuonia voi joissain kohdissa olla enemmän ja niitä kohtia kannattaakin välttää. Verenohennushoitoa käyttävillä mustelmia voi tulla herkemmin. Jos pistoskohtaan muodostuu veripisara, se johtuu yleensä neulan rikkomasta pintaverisuonesta. Tämä ei ole vaarallista. Mustelma tai veripisara insuliinin pistokohdassa ei tarkoita, että insuliini olisi mennyt verisuoneen. Pistospaikan ja välineiden valinnalla voi olla myös vaikutusta mustelmaherkkyyteen. Mustelman kohdalle ei pidä pistää insuliinia ennen kuin se on korjaantunut. |
| Lihaspistos | Insuliini annostellaan ihonalaiseen rasvakudokseen. Nykyisin suositelluilla 4–6 mm pituisilla neuloilla ja oikealla pistostekniikalla ei yleensä ole vaaraa lihaspistoksesta. Aikaisemmin käytettiin yleisesti 8–12 mm pituisia neuloja, joilla se oli mahdollinen. Pitkävaikutteinen insuliini imeytyy lihaksesta paljon nopeammin kuin ihonalaisesta rasvakudoksesta. |