Perusinsuliinin tarve
Useimmilla tavanomaista ruokaa syövillä aikuisilla perusinsuliinin osuus koko vuorokauden insuliinimäärästä on hieman alle puolet (40–50 %) eli noin 0,2–0,5 yks/kg. Käytännössä avohoidossa, esimerkiksi hitaasti kehittyneessä insuliinipuutoksessa, perusinsuliini voidaan aloittaa annoksella 8–12 yks vuorokaudessa, minkä jälkeen annosta lisätään 1–2 kertaa viikossa noin 10 % kerrallaan glukoosisensoroinnin tai verenglukoosin mittausten mukaan.
Tavoitteena tasainen verensokeri yöllä
Perusinsuliinia annostellaan pienin yksikkömäärä, jolla verensokeri on yöllä tasainen. Tällöin verensokerin ilta-aamu-parimittauksessa muutos on korkeintaan ± 3 mmol/l, eikä verensokeri nouse tai laske liikaa päivällä, jos ateriaväli pitkittyy. Oikeasta annoksesta kertoo myös verensokerin arvo aamulla herättyä, ennen aterioita ja yöllä: sen tulisi olla pääsääntöisesti välillä 4–7 mmol/l.
Tarpeeseen nähden liian suuri perusinsuliinin määrä johtaa helposti toistuviin liian mataliin verensokereihin, välipalojen tarpeeseen ja painonnousuun.
Jos perusinsuliinia vaihdetaan
Eri perusinsuliinivalmisteilla yhden yksikön verenglukoosia laskeva vaikutus ei välttämättä ole sama. Jos perusinsuliinivalmistetta vaihdetaan, tarvitaan annoksen säätöä glukoosisensoroinnin tai omamittausten perusteella. Samalla kannattaa arvioida hoidon kokonaisuutta:
- ovatko nykyinen perusinsuliinin annos ja annosteluaika sopivia?
- onko perusinsuliinin ja ateriainsuliinin määrän suhde sopiva?
- onko insuliini-hiilihydraatti-suhde (IHS) eri aikaan päivästä sopiva?
- onko pikainsuliinin korjaussuhde eli insuliiniherkkyys (IHT) eri aikaan päivästä sopiva?