Tavallinen koko vuorokauden yhteenlaskettu insuliinin tarve on yleensä 0,4–1,0 yksikköä ruumiinpainon kiloa kohden. Useimmilla perusinsuliinin tarve on jonkin verran alle puolet (30–50 %) ja ateriainsuliinin tarve jonkin verran yli puolet (50–70 %) vuorokauden kokonaisinsuliinimäärästä.
Jos omaa insuliinin eritystä on jäljellä tai henkilö on huomattavan insuliiniherkkä, voi insuliinin tarve olla pienempi. Ylipaino, stressi, sairauspäivät, murrosikä ja raskaus lisäävät insuliinin tarvetta eli aiheuttavat insuliiniresistenssiä tyypin 1 diabeteksessa. Naisilla kuukautiskierron vaiheet vaikuttavat myös usein insuliinin tarpeeseen.
Insuliinin tarve on aikuisilla muita vuorokauden aikoja suurempi yleensä noin neljä tuntia ennen ja jälkeen heräämisen. Taustalla on insuliiniresistenssiä ja siten insuliinin tarvetta lisäävien hormonien, kuten kortisolin ja kasvuhormonin vuorokausivaihtelu. Ne aiheuttavat ”aamunkoittoilmiön”, jolloin verensokeri lähtee nousuun aamuyöstä noin klo 03 jälkeen.
Herättäessä elimistön ”käynnistysstressi” lisää monilla insuliinin tarvetta. Käytännössä se näkyy siten, että verensokeri lähtee nousuun aamulla heräämisen jälkeen jo ennen syömistä. Tällöin henkilö joutuu annostelemaan pienen pikainsuliinin lisäannoksen ilman syömistä estämään verensokerin nousua.
Verensokerin nousu aamulla heräämisen jälkeen saattaa johtua myös perusinsuliinin hiipumisesta, jolloin ratkaisu voi olla perusinsuliinin pistosajankohdan muuttaminen tai vaihto pidempivaikutteiseen perusinsuliiniin.