| Verensokerin mittausvälineet |  Verensokerin mittausvälineet otetaan esille. Liuskapurkista tarkistetaan voimassaoloaika eli viimeinen käyttöpäivämäärä. Hyvä on tietää myös mittausliuskojen säilyvyys sen jälkeen kun purkki on avattu, ja merkitä purkkiin avauspäivämäärä. Liuskat säilytetään purkissaan tai pakkauksessaan, jotka avataan juuri ennen mittaamista. Liuskat suojataan siten lialta, pölyltä ja kosteudelta.
|
| Käsien pesu ja kuivaus |  Jos on mahdollista, kädet pestään ja kuivataan. Käsidesiä ei pidä käyttää, se voi vaikuttaa tulokseen. Kosteus käsissä, lika tai ruoka sormissa vaikuttaa mittaustulokseen. Kosteus näytteenottokohdassa vaikeuttaa sopivan veripisaran saamista.
|
| Pistoslaitteen tarkistaminen |  Näytteenottolaitteita eli lansetteja ja lansettikyniä on useita eri malleja. Käytössä on myös turvalansetteja, joilla voi pistää vain kerran.
Lansettikynä valmistellaan näytteenottoa varten. Tarkistetaan pistossyvyys ja vaihdetaan lansettineula tarvittaessa. Pistossyvyyttä säätämällä saadaan sopivan kokoinen veripisara. Samaa pistolaitteen neulaa voi käyttää päivän ajan, ellei hoitopaikka ole antanut muita ohjeita. |
| Liuska laitteeseen |  Liuskaa käsitellään puhtain, kuivin sormin. Liuska laitetaan mittarin liuskaporttiin. Liuskan kohta, johon veripisaran annetaan imeytyä jää näkyviin. Oikein asetettu liuska käynnistää mittarin. Verensokerimittarin liuskaporttiin joutunut lika tai pöly voivat haitata mittarin toimintaa.
|
| Veripisara sormenpäätä puristamatta |  Pistolaitteella pitää saada riittävän kokoinen veripisara sormenpäätä puristamatta. Riittävän kokoinen pisara on lähes pippurin kokoinen. Jos pisara ei muodostu, voi sormen tyvestä kevyesti puristella eli ”lypsää” sormea.
Ensimmäinen veripisara pyyhkäistään pois, jos mahdollista. Näin vähennetään mahdollisia iholta tulevia epäpuhtauksia. Vasta seuraavan, riittävän kokoisen veripisaran annetaan imeytyä liuskan testialueelle. Jos sopivan kokoisen veripisaran saaminen on vaikeaa, ei ensimmäistä pisaraa pyyhitä, kunhan näytteenottokohdan iho on puhdas. |
| Näytteenottokohdat sormenpäissä |  Sopivia näytteenottokohtia ovat sormenpäiden reuna-alueet. Näytettä ei kuitenkaan kannata ottaa aivan kynnen vierestä. Se on herkempi kohta ja voi altistaa kynsivallintulehdukselle. Peukaloa ja etusormea on hyvä säästää pistoksilta, koska ne ovat herkempiä sormia ja niitä käytetään muuten paljon.
|
| Pisaran annetaan imeytyä liuskalle | Verensokerimittari ja liuska pidetään mielellään ylöspäin kohtisuoraan pisarasta. Pisaran annetaan imeytyä liuskaan. Tulos tulee näkyviin mittarin näytölle yleensä muutaman sekunnin kuluttua. Jos mittaustulosta ei tule, mittarin näyttöön tulee virhekoodi. Jos mittaustulos epäilyttää eikä vastaa tuntemuksia, mittaus tehdään uudelleen uudella liuskalla. Lopuksi käytetty liuska poistetaan mittarista ja hävitetään. |
| Näytteenotto helpommaksi |  Veripisaran saamista voi auttaa lämmittämällä näytteenottokohtaa pesemällä kädet lämpimällä vedellä ja hieromalla. Kättä voi pitää hetken alaspäin ja puristella nyrkkiin tai ravistella. Jos kunnollista veripisaraa ei saada, tarkistetaan lansetin pistossyvyys. Näytteenottopaikkoja käytetään mahdollisimman laajasti ja pistoskohtaa vaihdetaan usein. Käsien ihon kunnosta on hyvä huolehtia rasvaamalla kädet iltaisin, ei kuitenkaan ennen mittausta.
Pistoksen aiheuttamaan kipuun yleensä tottuu. Pistoksen syvyydellä ja pistolansetin mallilla voi olla vaikutusta. Oma hoitaja neuvoo pistoslaitteen ja mittausvälineen valinnassa. |
| Välineiden hävittäminen | Käytettyjen välineiden asianmukaisesta hävityksestä pitää huolehtia. Käytetyt lansettikynän lansetit ovat särmäjätettä, mikä tarkoittaa, että neulapää suojataan ennen roskiin laittoa tai laitetaan neulat esimerkiksi muovipulloon. Testiliuskat ovat sekajätettä, verensokerimittarin paristot ongelmajätettä ja käytöstä poistetut mittarit elektroniikkajätettä. |