Siirry sivun sisältöön

Insuliinihoito ja aikavyöhykkeiden ylittäminen

Aikavyöhykkeitä ylittäviä matkoja varten insuliinin pistosaikoja tai annoksia voi olla tarpeen muuttaa.

Euroopan maiden välillä on vain muutaman tunnin aikaeroja, joita ei tarvitse erityisemmin huomioida, vaan insuliinipistokset voi siirtää suoraan paikalliseen aikaan. Mannertenvälisillä matkoilla aikavyöhyke-erot ovat suuremmat. Yli 3 tunnin aikaero kannattaa huomioida insuliinin annostelussa.

Tarvittavat muutokset riippuvat pistosohjelmasta ja käytetyistä insuliinivalmisteista. Perusinsuliini kannattaa alle viikon matkoilla yleensä pistää kotimaan pistosajankohtana. Esimerkiksi Suomessa klo 21–22 pistettävä perusinsuliinin voi New Yorkissa pistää noin klo 14–15 (7 tunnin aikaero). Ateriainsuliiniin aikaero ei vaikuta –ateriainsuliini pistetään aina ennen syömistä.

Insuliinipistosten aikataulun suunnittelu kannattaa tehdä jo hyvissä ajoin ennen matkaa yhdessä hoitavan lääkärin tai diabeteshoitajan kanssa. Pistosaikataulusta voidaan etukäteen tehdä kirjallinen suunnitelma, johon kirjataan rinnakkain sekä kotimaan että kohdemaan ajat, lennon aikataulu ja kesto sekä suunnitellaan insuliinin pistosajankohdat muutoksineen.

Insuliinipumppuhoidossa riittää yleensä, että pumpun kello asetetaan kohdemaan aikaan maahan saavuttaessa ja palautetaan kotimaan aikaan palattaessa.

Siirryttäessä itä-länsisuunnassa usean aikavyöhykkeen yli elimistön vuorokausirytmi häiriintyy, paikallisen ajan ja elimistön oman kellon käydessä eri aikaa. Monien hormonien eritys noudattaa hyvin tarkoin vuorokausirytmiä ja niiden eritys sopeutuu hitaasti uuteen aikaan. Lähteen päin siirryttäessä sopeutuminen aikaeroon tapahtuu yleensä helpommin kuin itään päin matkustettaessa.

Aikaerorasituksen oireita ovat ”väärään aikaan” ilmenevä väsymys ja unettomuus, päänsärky, ärtyneisyys, keskittymisvaikeudet ja vatsaoireet. Oireet voivat osaltaan muistuttaa matalan verensokerin tuntemuksia. Aikaeroon sopeutuminen tapahtuu yleensä parhaiten, jos siirtyy heti noudattamaan kohdemaan aikaa. Aikaerorasitusta voi vähentää jo ennen lentomatkaa myöhentämällä länteen suuntautuvan lentomatkan edellä nukkumaanmenoa ja heräämistä sekä itään suuntautuvan lennon edellä aikaistamalla molempia ajankohtia.

  • Pistä ennen lentoa insuliiniannokset paikallisessa ajassa.

  • Päivä pitenee länteen matkustettaessa.

  • Lisää perusinsuliinia aikaerotuntien mukaan, koska vuorokauden pidentymisen vuoksi perusinsuliinia vaativa tuntimäärä lisääntyy.

  • Perusinsuliinia lisätään sen mukaan, kuinka monta tuntia aikaero on ja kuinka paljon perusinsuliinin tavanomainen annos tuntia kohti on.

  • Glargin ja degludek insuliinien annostelua voi jatkaa 24 tunnin välein, jos pistosajankohta kohdemaassa osuu järkevään aikaan.

  • Lennon aikana ateriat katetaan tavanomaisesti pikainsuliinilla hiilihydraattimäärien mukaan.

  • Kohdemaahan saavuttua noudatetaan normaalia pistossuunnitelmaa kohdemaan ajassa. Annoksia muutetaan tarvittaessa verensokerin perusteella.

Esimerkki:

Jos perusinsuliinin määrä on 20 yksikköä vuorokaudessa, se vastaa n. 0,8 yksikköä tunnissa. Jos aikaero on 6 t, pistetään perusinsuliinia lisäannos n. 6 × 0,8 yksikköä eli 4–5 yksikköä. Insuliinien päällekkäisvaikutusten vuoksi lisäinsuliinin annos pyöristetään alaspäin.

  • Pistä ennen lentoa insuliiniannokset paikallisessa ajassa.

  • Päivä lyhenee itään matkustettaessa.

  • Vähennä perusinsuliinia aikaerotuntien mukaan, koska vuorokauden lyhentymisen vuoksi perusinsuliiniannosten vaikutukset menevät muuten päällekkäin.

  • Perusinsuliinia vähennetään sen mukaan, kuinka monta tuntia päivä lyhenee.

  • Aterioilla pistetään tavanomaisesti syötyjen hiilihydraattimäärien mukaan.

  • Kohdemaahan saavuttua noudatetaan normaalia pistossuunnitelmaa kohdemaan ajassa. Annoksia muutetaan tarvittaessa omaseurannan perusteella.

Esimerkki:

Jos perusinsuliinin määrä on 20 yksikköä vuorokaudessa ja aikaero on 6 t, perusinsuliinipistoksen annosta vähennetään 5 yksikköä.

Päivitetty 7.11.2023