Diabetesta sairastavan seurantatutkimuksissa tutkitaan munuaisten toiminta vähintään vuosittain. Jos munuaisten toiminnassa on heikentymistä, voidaan tutkimuksia tehdä tiheämmin.
Munuaisten toimintaa seurataan virtsa ja verikokeilla. Virtsanäytteestä mitataan veren albumiini-nimisen valkuaisaineen määrää virtsassa. Verikokeesta selvitetään munuaisten suodatuskykyä määrittämällä verinäytteestä kreatiniiniarvo (P-Krea) ja laskennallinen munuaiskerästen suodatusnopeus (eGFR eli estimated Glomerular Filtration Rate).
Tarvittaessa tehdään lisätutkimuksia muiden munuaissairauksien poissulkemiseksi tai tarkentavia tutkimuksia.
Albuminuria todetaan mittaamalla virtsaan erittyvän albumiinin määrää herkällä menetelmällä. Yleisin ja vaivattomin tapa on ottaa näyte aamun ensimmäisestä virtsasta, josta määritetään virtsaan erittyvän veren albumiinin ja kreatiniinin suhde. Tästä kokeesta käytetään lyhennettä U-AlbKrea. Toistetusti arvo yli 3 mg/mmol viittaa lisääntyneeseen albumiinin eritykseen.
Koska albumiinin eritys vaihtelee, tulee positiivinen tulos varmistaa ja albuminuria todeta kahdessa näytteessä kolmesta 3–6 kuukauden aikana tehdyssä tutkimuksessa.
Tarkin menetelmä on määrittää albumiinin eritys virtsaan yön aikaisesta virtsankeräyksestä. Tästä käytetään lyhenteitä cU-Alb tai nU-Alb. Arvot, jotka ovat toistuvasti yli 20 µg/min, ovat merkki lisääntyneestä albumiinin erityksestä.
Voimakasta albuminuria on silloin, kun U-AlbKrea on yli 30 mg/mmol, tai yönaikaisessa keräyksessä (cU-Alb) albumiinia erittyy virtsaan yli 200 µg/min. Tämä määrä valkuaista näkyy myös tavallisessa virtsan liuskakokeessa (U-KemSeul).
Virtsanäytteen antamista edeltävinä tunteina on vältettävä raskaita fyysisiä ponnistuksia, eikä mittausta pidä tehdä tulehdussairauksien eikä kuukautisten aikana.
Tulos | cU-Alb (µg/min) | U-AlbKrea (mg/mmol) |
|---|---|---|
Normaali | < 20 | < 3 |
Lievä albuminuria | 20 - 200 | 3 - 30 |
Voimakas albuminuria | > 200 | > 30 |
Munuaisten suodatuskykyä mitataan määrittämällä verikokeesta plasman kreatiniinipitoisuus. Sen lyhenne on P-Krea. Kreatiniinia muodostuu normaalisti lihasten aineenvaihdunnasta ja se poistuu munuaisten kautta elimistössä. Jos munuaisten suodatuskyky heikkenee, kreatiniinin poistuminen heikkenee ja sen määrä veressä kasvaa. Aikuisilla miehillä kreatiniinipitoisuus veressä on yleensä alle 100 ja naisilla alle 90 mikromoolia litrassa (μmol/l).
Kreatiniiniarvo nousee, kun munuaisten toiminta heikkenee. Sen tulos kuitenkin riippuu henkilön iästä, koosta ja erityisesti lihasmassan määrästä. Lihaksikkaalla henkilöllä kreatiniinin arvo on korkeampi kuin henkilöillä, jolla on vähäinen lihasmassa, vaikka heidän munuaistoimintansa olisi samanlaista.
Tämän vuoksi munuaisten toimintaa seurataan munuaiskerästen arvioidulla suodatusnopeudella. Siitä käytetään lyhennettä eGFR, joka tulee englanninkielisistä sanoista estimated Glomerular Filtration Rate. Laboratorio laskee henkilön sukupuolen ja iän mukaan arvion munuaiskerästen suodatuskyvystä. Henkilön eGFR arvo laskee, jos munuaisten toiminta heikkenee.
Vaihe | GFR-luokat | eGFR(ml/min/1,73 m2) |
|---|---|---|
1 | Normaali tai korkea | ≥ 90 |
2 | Lievästi alentunut | 60 - 89 |
3 | Kohtalaisesti alentunut | 30 - 59 |
4 | Vaikeasti alentunut | 15 - 29 |
5 | Vaikea munuaisvaurio | < 15 |
Päivitetty 30.9.2023
