Yleisen hoitosuosituksen mukaan lääkehoito aloitetaan, jos 3–6 kuukauden elintapahoidon jälkeenkin verenpaineen taso on vastaanotolla 140/90 mmHg tai kotimittauksissa 135/85 mmHg tai korkeampi. Kohonneen verenpaineen hoitoon on käytettävissä useita erilaisia lääkevalmisteita. Lääkkeen valintaan vaikuttavat mm. munuaisten toiminta ja muut sairaudet.
Diabetesta sairastavan ensisijainen verenpainelääke on yleensä angiotensiinikonvertaasi entsyymin estäjät (ACE-estäjä) tai angiotensiinireseptorin salpaajat (ATR-salpaaja) ellei niiden käytölle ole estettä. Lääkevalmisteen annosta nostetaan verenpaineen seurantatulosten mukaan asteittain. Näiden lääkkeiden lopullinen teho näkyy vasta noin 4 viikon kuluttua. Verenpainelääke otetaan yleensä aamulla, mutta se voidaan myös jakaa otettavaksi aamulla ja illalla.
Jos yksi lääkevalmiste ei riitä laskemaan verenpainetta tavoitelukemiin, voidaan käyttää useampaa lääkevalmistetta erikseen tai yhdistelmätablettina. Muita tavallisia verenpainelääkkeitä ovat nesteenpoistolääkkeet eli diureetit, kalsiumsalaajat ja beetasalpaajat. Yhdistelmätabletissa on samassa tabletissa kaksi tai kolme verenpainetta alentavaa lääkeainetta. Verenpainelääkitys on pitkäaikainen, usein koko elämän kestävä lääkitys.
Lääkehoito voidaan aloittaa myös heti yhdessä elintapahoidon kanssa, jos verenpaine on jo lähtötilanteessa korkea. Jos verenpainetaso on yli 160/90 mmHg saatetaan hoito aloittaa yhdistelmävalmisteella. Lääkehoidon alettuakin kannattaa verenpainetta alentavaa elintapahoitoa jatkaa, koska silloin lääkitys tehoaa paremmin ja pärjätään pienemmällä lääkeannoksella.
Lääkehoidon aloituksen jälkeen on hyvä seurata verenpainetta itse viikoittain. Aluksi tiheämpi yhteys hoitopaikkaan 1–2 kuukauden välein on paikallaan, jotta lääkehoidon sopivuus ja oikea annostelu sekä hoitotavoitteeseen pääseminen varmistetaan. Kun hoitotavoite on saavutettu riittää tilannearvio laboratoriokokeineen vuosittain.