Erilaisia jalkaongelmia esiintyy diabetesta sairastavilla selvästi enemmän kuin muilla. Pitkäaikaisen jalkahaavan saa arviolta 20–30 prosenttia diabetesta sairastavista elinaikanaan. Jalkahaava myös uusiutuu helposti. Jalka-amputaation riski on diabetesta sairastavilla miehillä yhdeksänkertainen ja naisilla kuusinkertainen diabetesta sairastamattomiin verrattuna. Valtaosalla amputaatiota edeltää jalkahaava.
Jalkaongelmat syntyvät yleensä usean eri tekijän yhteisvaikutuksesta. Jalkoja vaurioittavat pitkäaikaisesti korkeaan verensokeriin liittyvät hermo-, verisuoni-, ja sidekudosmuutokset. Jalkojen suojatunnon heikentyminen altistaa haavoille. Lisäksi mahdollinen valtimokovettumatauti ja tupakointi heikentävät jalkojen verenkiertoa. Kohonnut verensokeri johtaa kudosten sokeroitumiseen, sidekudoksen jäykistymiseen ja nivelten liikkuvuuden alentumiseen. Kuormitusalueille tulee kovettumia, jotka haavautuvat herkästi. Korkea verensokeri hidastaa haavojen parantumista. Pinnalliset haavat etenevät helposti syvemmälle ja tulehtuvat herkästi. Kohonnut verensokeri hidastaa haavojen ja tulehduksen parantumista.
Useimmiten altistavat tekijät eivät yksin saa aikaan vakavia ongelmia, vaan tarvitaan jokin lisäsyy eli laukaiseva tekijä. Se käynnistää varsinaiseen jalkaongelmaan johtavan tapahtumaketjun. Yksi tavallisimmista on epäsopivien jalkineiden aiheuttamat hankaumat, haavaumat, hiertymät ja kovettumat.
Henkilökohtaiset ominaisuudet voivat myös vaikuttaa jalkojen omahoidon tai hoito-ohjeiden toteutumiseen. Esimerkiksi muistisairaudet, heikentynyt näkö, kömpelyys ja alentunut liikuntakyky voivat vaikuttaa jalkojen omahoitoon.
Hyvä sokeritasapaino, tupakoimattomuus, normaali verenpaine ja kolesteroli ehkäisevät myös diabeteksen jalkaongelmia.
Jalkojen säännöllinen tutkiminen vastaanotolla, riskiluokan määrittäminen, jalkojen omahoidon ohjaus ja jalkaongelmia ehkäisevät toimet kuuluvat diabeteksen hyvään hoitoon.
Tutustu diabeetikon jalkaongelmat Käypä hoito -suosituksen potilasversioon.