Neurologiseen sairauteen tai vammaan liittyvä keskushermoston poikkeava toiminta kuluttaa aivojen energiavarastoja. Tällaisia ovat esimerkiksi tulehdusprosessit ja häiriöt aivojen aineenvaihdunnassa. Äkillisissä aivovaurioissa, kuten aivoinfarktissa, aivot yrittävät korjata vahingoittunutta hermokudosta, mikä sekin vie energiaa.
Aivojen vaurio voi myös suoraan kohdistua vireystilaa ylläpitävään hermoverkostoon. Hoidon alkuvaiheessa vireystila voi vaihdella syvästä tajuttomuudesta yliaktiiviseen kiihtymykseen. Uneliaisuus ja nopea väsyminen ovat tavallisia. Akuutin vaiheen jälkeen korostuvat vireyden ja tarkkaavuuden yleisoireet, joista havaintojen kaventuminen ja joustavuuden väheneminen ovat yleisimpiä. Paljon ärsykkeitä sisältävät tilanteet voivat tuntua ylivoimaisilta.
Muuttuneen toimintakyvyn takia aiemmin automaattisesti sujuneet toiminnot edellyttävät aivovaurion jälkeen enemmän tietoista ponnistelua. Tämä lisää väsymistä etenkin toipumisen alussa.
Ajoittainen uupumus, ajatustoimintojen väsyminen tai "kognitiivinen fatiikki" liittyy oireena joihinkin keskushermoston sairauksiin, kuten MS-tautiin. Tällä tarkoitetaan vaihtelevaa kykyä toimia tehokkaasti tilanteissa, joissa edellytetään hyvää keskittymistä ja aktiivista tiedonkäsittelyä.
Mielialahäiriöt ja uupumus
Kuormittuminen, väsymys ja vireystilan vaihtelu voivat olla seurausta vakavista mielialahäiriöistä, kuten masennuksesta, tai työuupumuksesta. Uupumuksella tarkoitetaan pitkittyneen työstressin seurauksena kehittyvää tilaa, jonka seurauksena voimavarat ehtyvät. Myös muilla elämänalueilla voi olla merkittäviä kuormitustekijöitä, jotka aiheuttavat huolta ja lisäävät väsymistä. Aivotoimintojen näkökulmasta tila on palautuva.
Vakava sairastuminen itsessään voi aiheuttaa monia tunnereaktioita, kuten stressiä, surua tai ahdistusta. Mielialan lasku voi vaikuttaa yleiseen jaksamiseen ja olla yksi väsyvyyden perussyy.