Äkillinen sairastuminen, aivoperäiset toimintakyvyn muutokset ja lisääntynyt avuntarve voivat herättää monenlaisia tunteita: hämmennystä, turhautumista, avuttomuutta, surua, alakuloisuutta, ahdistuneisuutta ja joskus vihaakin. Omalle luonteelle ominaiset, mutta aiempaa voimakkaammat mielialojen vaihtelut ovat tavallisia.
Nämä ovat kaikki normaaleja ja tarkoituksenmukaisia mielen reaktioita sairastumiseen ja muuttuneeseen elämäntilanteeseen.
Suru auttaa päästämään irti menetetyistä asioista, hyväksymään tapahtuneen ja ottamaan vastaan elämänmuutoksen.
Tunnesäätelyn häiriöt
Joskus aivosairaus tai -vamma vaikuttaa tunne-elämän säätelylle tärkeisiin aivoalueisiin. Aivoperäisiä muutoksia voi esiintyä tunteiden kokemisessa, tunteiden ilmaisussa ja niiden tulkinnassa. Seurauksena voi olla tunnekokemusten latistumista, voimistumista tai nopeaa vaihtelua, yleisesti alentunutta sietokykyä tai lisääntynyttä itkuherkkyyttä. Toisaalta tapahtuneen jälkeen voi esiintyä liiallista huolettomuutta ja joskus myös vaikeutta tulkita muiden tunnetiloja ja sosiaalisia tilanteita.
Apua hankalien tunnereaktioiden ymmärtämiseen ja hallintaan voi ja kannattaa hakea. Joskus tilanteessa tarvitaan psykiatrian erikosalan osaamista, joskus taas päästään eteenpäin neurologin tai neuropsykologin avulla. Jos ajankohtaista hoitosuhdetta ei ole, liikkeelle voi lähteä omalta terveysasemalta tai työterveyshuollosta.