Yksittäisen epileptisen kohtauksen jälkeen ajokielto on kolme kuukautta, jos ei todeta taipumusta kohtausten toistumiseen aivosairauden perusteella (eli ei aseteta epilepsiadiagnoosia). Tämän ajokiellon lääkäri kirjaa sairauskertomukseen. Jos epilepsia todetaan, on ajokiellon pituus yksi vuosi kohtauksetonta aikaa.
Epilepsiadiagnoosi perustuu joko siihen, että kohtauksia on ollut useampia kuin yksi, tai sitten ensimmäisen kohtauksen jälkeen tutkimuksissa löytyi epilepsialle altistava taustasairaus tai poikkeava EEG. Tästä ajokiellosta lääkärin pitää ilmoittaa poliisille. Ajolupa voidaan palauttaa, kun kohtauksia ei ole ollut vuoteen ja lääkäri kirjoittaa uuden lausunnon, jonka perusteella ajokortin saa takaisin.
Jos edellisestä kohtauksesta on kulunut aikaa vähemmän kuin kolme vuotta, seuraa uudesta kohtauksesta uusi vuoden ajokielto. Kun edellisestä epileptisestä kohtauksesta on kulunut kolme vuotta tai enemmän, seuraa satunnaisesta kohtauksesta kuuden kuukauden ajokielto. Molemmissa tapauksissa ajokiellosta ilmoitetaan poliisille ja ajokortin saa takaisin lääkärin lausunnolla, jos kohtauksia ei ole määräaikana ollut.
Osalla epilepsiaa sairastavista voidaan harkita lääkityksen vähentämistä tai lopettamista kokonaan. Tällaisen lääkevähennyksen tai -lopetuksen ajaksi ei määrätä ajokieltoa etukäteen. Jos kuitenkin saa epileptisen kohtauksen lääkärin ohjeistaman lääkevähennyksen yhteydessä, seuraa siitä kolmen kuukauden ajokielto (jota ei ilmoiteta poliisille). Kolme kuukautta lasketaan siitä, kun lääkitys on palautettu aiemmalle tasolleen.
Ajokykyä arvioitaessa pitää ottaa kohtausten lisäksi huomioon, liittyykö epilepsiaan tai sen syynä olevaan sairauteen muita oireita kuin kohtauksia. Ajokykyyn voivat vaikuttaa ongelmat esimerkiksi tarkkaavaisuudessa, havainnoimisessa tai liikkumisessa. Tällaisten oireiden takia autolla ajokielto voi olla pidempi kuin pelkästään kohtausten perusteella olisi.