Lääkehoidolla pystytään usein lieventämään muun muassa kognitiivisia eli aivojen tiedonkäsittelyyn liittyviä oireita ja käytökseen liittyviä oireita. Lääkkeettömiin hoitokeinoihin kuuluvat esimerkiksi terveellinen ravitsemus ja liikunta.
Muistisairauksien lääkehoidossa käytetään usein niin sanottuja asetyylikoliiniesteraasin eli AKE:n estäjiä ja NMDA-reseptorin estäjää memantiinia. Lääkehoidon tavoitteena on kognitiivisten oireiden ja käytösoireiden lieventäminen. Lieventyminen voi näkyä esimerkiksi omatoimisuuden ja arjen sujuvuuden säilymisenä tai kohenemisena. Lääkehoidon teho tulee usein esiin hitaasti ja täysi teho on arvioitavissa vasta puolen vuoden kuluttua lääkeen aloituksesta. AKE:n estäjien ja NMDA-reseptorin estäjä memantiinin käyttö on yleistä muun muassa Alzheimerin taudissa, Lewyn kappale -taudissa ja Parkisonin taudin muistisairaudessa. Näitä lääkkeitä ei tyypillisesti käytetä otsaohimolohkorappeumien hoidossa. Lääkehoito lopetetaan usein muistisairauden vaikeassa vaiheessa, kun lääkkeestä ei enää ole oletettavaa hyötyä.
AKE:n estäjät
Monissa etenevissä muistisairauksissa aivokuoren hermosoluja aktivoiva kolinerginen järjestelmä rappeutuu. AKE:n estäjät voimistavat kolinergistä hermotoimintaa estämällä asetyylikoliini-nimisen välittäjäaineen hajoamista. AKE:n estäjillä pyritään siis tehostamaan muistisairauden rappeuttaman järjestelmän toimintaa ja virkistämään aivokuoren hermosoluja.
AKE:n estäjistä on Suomessa käytössä kolme eri lääkeainetta: donepetsiili, galantamiini ja rivastigmiini. Ne muistuttavat läheisesti toisiaan niin tehonsa kuin haittavaikutustensa osalta. Tutkimuksissa AKE:n estäjillä on todettu olevan suotuisia tai vakauttavia vaikutuksia muun muassa Alzheimerin tautiin sairastuneen henkilön yleisvaikutelmaan ja omatoimisuuteen, mutta ne eivät kuitenkaan estä sairauden etenemistä. Käytännössä AKE:n estäjien hyöty saattaa näkyä muun muassa yleisenä virkistymisenä tai käyttäytymisen oireiden helpottumisena.
AKE:n estäjät ovat yleensä hyvin siedettyjä. Jos haittavaikutuksia ilmaantuu, ne liittyvät yleensä lääkkeen käytön aloitukseen tai annosnostoon ja lievenevät tyypillisesti pidemmässä käytössä. Rivastigmiinista on olemassa myös laastarimuotoinen valmiste, jonka haittavaikutukset ovat vähäisempiä kuin vastaavassa suun kautta otettavassa kapselissa. Yleisimmät haittavaikutukset ovat vatsavaivoja (pahoinvointi, ripuli). AKE:n estäjät saattavat hidastaa sydämen sykettä, ja tämän vuoksi lääkäri saattaa otattaa potilaalta sydänfilmejä lääkealoituksen yhteydessä. AKE:n estäjiä ei voi käyttää, jos sairastaa hoitamatonta sydämen sykettä hidastavaa sairautta (sick-sinus syndrooma) tai on äskettäin sairastanut mahahaavan tai ollut suolistoleikkauksessa. Varovaisuutta on myös noudatettava, jos sairastaa vaikeaa astmaa tai keuhkoahtaumatautia, munuaisten tai maksan vajaatoimintaa tai on äskettäin sairastanut sydäninfarktin.
AKE:n estäjät otetaan yleensä aamulla tai aamupäivällä, mielellään ruokailun jälkeen.
Memantiini
Ihmisaivojen tärkein hermosoluja aktivoiva välittäjäaine glutamaatti voi ylimäärin vaikuttaessaan vaurioittaa hermosoluja muun muassa NMDA-reseptorin välityksellä. Memantiini estää glutamaatin liiallista vaikutusta salpaamalla NMDA-reseptoreja ja sen ajatellaan näin suojaavan hermosoluvaurioilta.
Tutkimuksissa memantiinin on todettu lieventävän muun muassa Alzheimerin taudissa potilaiden kognitiivisia ja käyttäytymisen oireita, mikä näkyy esimerkiksi omatoimisuuden ja arjen sujuvuuden säilymisenä tai kohenemisena. Lääkehoito on tehokas erityisesti keskivaikeassa ja vaikeassa Alzheimerin taudissa. Memantiinia käytetään usein AKE:n estäjän kanssa yhtäaikaisesti Alzheimerin taudin edetessä, mutta sitä voidaan käyttää myös yksinään, jos AKE:n estäjää ei voida käyttää.
Memantiini on useimmiten hyvin siedetty. Sen yleisimmin aiheuttamat haittavaikutukset ovat väsymys, huimaus ja kiihtyneisyys. Tutkimuksissa näitä haittavaikutuksia on esiintynyt likimain saman verran myös verrokkiryhmässä lumelääkkeen käyttäjillä. Annostusta on pienennettävä, jos potilalla on vaikea munuaisten vajaatoiminta.