Tunnesäätelyssä ja käyttäytymisessä tapahtuneita muutoksia on sairastuneen tai vammautuneen henkilön joskus vaikea itse huomata ja ymmärtää. Läheiset havaitsevat itsesäätelyn ja tunnereaktioiden muutokset usein helpommin. Muutokset voivat tuntua kuormittavilta, vaikeuttaa ihmissuhteita sekä hankaloittaa selviytymistä arjen ja työelämän vaatimuksista.
Tavallisin muutos on ärtyneisyys, joka voi liittyä lieviinkin aivojen vaurioihin.
Ärtyneisyys | Korostunut ärtyneisyys on yleisin käyttäytymisen muutos. Henkilö kokee sietokykynsä alentuneeksi ja suuttuu aiempaa herkemmin. Ärtymyksen voi laukaista varsin tavanomainen ja aikaisemmin pieneltä tuntunut asia, kuten rauhaton tilanne, suunnitelmien yhtäkkinen muutos, pikkuasian unohtaminen tai kriittinen kommentti. Ärtyneisyys voi herätä etenkin, kun tiedonkäsittelyn häiriöt hankaloittavat aiemmin helposti sujunutta arkea tai työntekoa. |
Lyhytjänteisyys | Toiminta voi olla lyhytjänteistä ja tekemisten loppuun saattaminen hankalaa. |
Alentunut itsekontrolli | Käytöksen kontrolli voi heikentyä itsesäätelytaitojen muuttuessa aivojen vaurion vuoksi. Käyttäytyminen saattaa tulla impulsiiviseksi, jolloin henkilö toimii omien mielitekojensa mukaan lainkaan ajattelematta ja harkitsematta seurauksia. Hän saattaa ilmaista ajatuksensa suoraan, vaikka aiemmin olisi ollut hienovaraisempi ilmaisussaan. Joskus kyvyttömyys hillitä vihan tunteita voi johtaa raivokohtauksiin. |
Tasaisuus ja rauhallisuus | Muutos voi myös olla toisen suuntainen. Henkilö voi muuttua aiempaa rauhallisemmaksi ja reagoida asioihin jopa välinpitämättömän oloisesti. |
Puutteellinen sairaudentunto |
Sairastuneella tai vammautuneella voi olla vaikeutta tiedostaa oireitaan tai toimintakyvyssään tapahtuneita muutoksia. Kun oiretiedostuksen vaikeus on seurausta aivojen vauriosta, puhutaan oiretiedostuksen puutteista. Sairastumisen tai oireiden kieltämisessä voi myös olla kyse psyykkisestä puolustusmekanismista, jossa henkilö suojautuu tapahtuneen herättämältä ahdistukselta torjumalla sairauden tai vamman mielestään. |