Muistisairaan tueksi kannattaa lähteä jo sairauden alkupuolella rakentamaan tukiverkkoa, johon kuuluvat läheiset, terveydenhuolto, ystävät, harrastukset ja vertaistuki.
Sairauden alkuvaiheessa on tärkeää, että normaalit kodin ulkopuolelle suuntautuvat sosiaaliset yhteydet, harrastukset ja tottumukset säilyvät mahdollisimman pitkään ennallaan. Näiden rinnalle on hyvä vähitellen lisätä uutta esimerkiksi vertaisryhmistä, kerhoista, virikeryhmistä, liikuntamuodoista ja päivätoiminnasta rakentuvaa yhteysverkostoa. Monilla järjestöillä on tarjolla ystäväpalveluja ja ryhmiä, joihin voi mennä mukaan, jos tuntee itsensä yksinäiseksi. Muistisairauden varhaisessa vaiheessa aloitetusta uudesta toiminnasta muodostuu tuttua ja turvallista, jolloin toimintaa on helppoa jatkaa sairauden edetessä. Kun sairaus on edennyt pidemmälle, muutosten toteuttaminen voi käydä haasteelliseksi, minkä vuoksi esimerkiksi uuden toiminnan aloittaminen voi olla vaikeampaa. Sekä sairastunut että omainen tarvitsevat myös oma aikaa ja omia viiteryhmiä, joissa heillä on mahdollisuus olla jossakin muussa roolissa kuin kotona ollaan. Ystävyys- ja sukulaisuussuhteiden positiivisen jatkumisen kannalta voi olla hyväksi, että sairaudesta keskustellaan avoimesti.
Parhaimmillaan kotona asuvalle muistisairaalle muodostuu kodin ulkopuolelle hyvä palvelu- ja yhteysverkosto, joka tukee elämän jatkumista mahdollisimman hyvin entisten tottumusten mukaisena, mutta myös luo jatkuvasti uutta ja tarpeellista verkostoa ilman jyrkkiä muutoksia.