Kokemuskertomus afasiasta ja töihinpaluusta
Vajaa vuosi sitten löin tapaturmassa pääni. Kaksi päivää tapaturman jälkeen minulla alkoi ilmetä vaikeuksia löytää sanoja puhuessa ja kirjoitettaessa. Vaikka muita oireita ei ollut, hakeuduin lähimmän sairaalan päivystykseen tutkimuksiin. Magneettikuvauksessa havaittiin iskusta aiheutunut verenvuoto aivojen kuorikerroksessa. Vuoto oli aivojen kielentuottamiskeskuksessa, mikä selitti puhevaikeudet.
Pääsin sairaalasta kotiin muutaman päivän tarkkailun jälkeen. Vielä tässä vaiheessa puhuminen oli hyvin vaikeaa. En osannut sanoa kaikkia sanoja, en välttämättä edes silloin kuin näin sanan edessäni. En siis missään vaiheessa ollut unohtanut sanoja, en vain yksinkertaisesti saanut niitä sanotuksi. Samaa tapahtui myös kirjoittaessani. Kirjoittaessa myös sanat menivät usein sekaisin.
Oireet vähenivät ajan myötä ja palasin töihin melko pian tapaturman jälkeen. Pystyin tekemään töitä kohtalaisesti, mutta huomasin että varsinkin kirjoittaminen aiheutti voimakasta väsymystä. Väsymyksen myötä myös puhevaikeudet korostuivat. Tämän vuoksi hakeuduin uudelleen lääkäriin. Neurokirurgi totesi, että vaikka olin parantunut varsin hyvin, puheterapia edesauttaisi kuntoutumistani.
Puheterapiaani kuului tapaamisia terapeutin kanssa sekä terapeutin ohjauksessa kotona tehtäviä harjoituksia. Harjoituksiin kuului muun muassa erilaisia kirjoitus- ja puhetehtäviä. Muutamassa kuukaudessa oireeni vähenivät merkittävästi ja niiden avulla opin myös tarkkailemaan omaa jaksamistani. Nyt sekä puhuminen että kirjoittaminen sujuvat pääasiassa ongelmitta, eikä väsymysoireitakaanole juuri ilmennyt. Kuntoutukseni on lopuillaan ja uskoisin, että olen täysin työkykyinen sen päätyttyä.
Olen oppinut, että aivovauriosta paraneminen vie aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä. Vaikka parantuminen on välillä tuntunut hitaalta, sitä ei voi väkisin nopeuttaa. Liiallinen yrittäminen aiheutti väsymystä, mikä pahensi oireita. Puheterapeutin ohjeiden mukainen harjoittelu rasitusta vähitellen lisäten oman jaksamisen puitteissa on ollut keskeinen tekijä parantumisessani.