Edetessään muistisairaudet heikentävät usein kykyä ilmaista esimerkiksi kipua ja muuta omaan vointiin liittyvää tuntemusta. Tästä syystä muistisairauksiin erikoistuneissa yksiköissä on oltava perehtyneisyyttä sekä muistisairauksiin että sairastuneisiin yksilöinä. Käyttäytymisen ja toiminnan muutokset voivat olla merkkejä ilmaisemattomasta kivusta, infektiosta tai huonovointisuudesta. Hoitajien on kyettävä erottamaan joskus melko vähäisetkin muutokset ja pyrittävä löytämään syitä niihin. Hoitopaikoissa omahoitajat ja vastuuhoitajat ovat omaisten lisäksi erityisen tärkeässä asemassa, koska he tuntevat parhaiten hoidettavansa tavan reagoida erilaisiin asioihin ja osaavat tulkita hoidettavan käyttäytymistä. Koko moniammatillisen työryhmän on hyvä pohtia säännöllisesti saattohoidossa olevan muistisairaan tarpeita ja hyvää hoitoa unohtamatta hoitotestamenttia ja omaisia. Saattohoidossa oleva muistisairas tarvitsee erityisen herkkää ja hellää hoitoa, sillä loogisen ajattelun vähentyessä hän on muutoinkin yhä enemmän sen tunteen varassa, jonka häntä hoitavat ammattilaiset hänelle hoitamisellaan välittävät.
Jokaisen ihmisen oikeus saada myös elämänkaaren lopussa omista tarpeista lähtevää apua, hoitoa ja hoivaa koskee myös muistisairasta, jonka ilmaisukyky saattaa olla hyvin puutteellinen. Hoitavat henkilöt saavat ja välittävät jatkuvasti runsaasti varteenotettavaa informaatiota sanattomin keinoin esimerkiksi katseella ja kosketuksella.