Kohtukuolema

Suomessa syntyy vuosittain kuolleena noin kolme lasta jokaista tuhatta elävänä syntynyttä lasta kohti. Kohdunsisäistä sikiön kuolemaa kutsutaan kohtukuolemaksi.

Suomessa kohtukuolema koskettaa vuosittain noin 170 perhettä. On arvioitu, että maailmassa todetaan joka päivä 7000 kohtukuolemaa. Kun raskaus ei päätykään toivottuun elävän lapsen synnyttämiseen, vaan hyvin valitettavaan tapahtumaan eli kohdunsisäiseen vauvan kuolemaan, joutuu perhe kokemaan yhden suurimmista menetyksistä.

Kohtukuolema eli fetus mortus on kyseessä, kun raskausviikkoja on vähintään 22+0 tai sikiön paino on yli 500 grammaa. Ennen raskausviikkoja 22+0 tapahtuneissa sikiönmenetyksissä puhutaan keskenmenosta. Kohtukuolema tapahtuu lähes aina ennen synnytyksen alkamista, joskus myös synnytyksen aikana.

Syyt ja riskitekijät

Kohtukuolema voi tapahtua täysin ilman varoitusta, jolloin se ei ole millään tavalla ennakoitavissa tai estettävissä. Kohtukuoleman tärkein yksittäinen syy on kohdun sisäinen hapenpuute, mikä voi olla nopeasti alkanut tai pitkäaikainen. Tiettyihin sikiön synnynnäisiin poikkeavuuksiin, kuten esim. hermostoputken sulkeutumishäiriöihin, ja kromosomihäiriöihin (kuten 13- ja 18-trisomiat) liittyy kohonnut kohtukuoleman riski. Infektiot (virus- ja bakteeri-infektiot kuten HIV, hepatiitit, kuppa, malaria, sytomegalovirusinfektio, toksoplasmoosi, parvovirus, influenssa ja tuberkuloosi) on liitetty kohtukuolemaan. Syynä voi olla myös istukkaperäiset syyt (istukan ennenaikainen irtoaminen), napanuorakomplikaatiot (esimerkiksi napanuorasolmu) tai äidin tukostaipumus. Vain noin joka kymmenes kohtukuolema aiheutuu sikiön kehitysvammasta. Huolellisesta selvittelystä huolimatta kohtukuolemalle ei välttämättä löydy aina selitystä.

Kohtukuoleman riskitekijöitä ovat odottajan ikä (kirjallisuudessa yli 35 vuotta), tupakointi, ylipaino ja yliaikainen (yli 42 raskausviikkoa) raskaus. Myös raskausmyrkytykseen (Pre-eklampsia), raskautta edeltävään diabetekseen ja kohonneeseen verenpaineeseen liittyy kohonnut kohtukuoleman riski. Poikasikiöillä on kirjallisuudessa todettu noin 10 prosenttia suurempi kohtukuoleman riski kuin tyttösikiöillä, mutta syytä tähän ei tiedetä.

Diagnoosi

Kohtukuolemaa ei voida ennustaa. Sikiön liikkeiden väheneminen voi viitata sikiön voinnin heikkenemiseen. Sikiön liikkeiden loppuminen on merkki kohtukuolemasta. Joskus voi esiintyä ennenaikaisia supistuksia tai niukkaa verenvuotoa samanaikaisesti liikkeiden loppumisen yhteydessä. Neuvolassa voi ilman oireitakin herätä epäily kohtukuolemasta, jos sydänääniä ei kuulla niin sanotulla doppler-laitteella. Kohtukuolema todetaan ja varmistetaan ultraäänitutkimuksella, jossa ei nähdä sikiön sydämen lyöntejä. Synnytyksen aikana tapahtuvassa kuolemassa merkkinä on sydänäänten loppuminen.

Hoito sairaalassa

Tieto vauvan menehtymisestä kohtuun on suuri järkytys. Kohtukuolemaan liittyvä suru ja tuska saa aikaan shokkireaktion, jolloin on vaikea ymmärtää tapahtunutta.

Kun kohtukuolema on todettu, perheelle selitetään selvästi, mitä on tapahtunut. Tulovaiheen vastaanottokäynnin yhteydessä otetaan odottajasta heti jo ensimmäiset infektio- ja verinäytteet. Lapsivesipunktiolla voidaan selvittää, onko kuoleman aiheuttanut äkillinen syy, vai onko kyse ollut pidempiaikaisesta sikiön ahdinkotilasta.

Kohtuun kuollut lapsi synnytetään yleensä alakautta normaalilla synnytysosastolla. Synnytyksen hoidossa käytetään samoja kivunlievitysmenetelmiä kuin kaikissa muissakin synnytyksissä. Mikäli synnytys ei lähde spontaanisti käyntiin, se käynnistetään. Keisarileikkaus on tarpeen tehdä vain äidin terveyttä tai henkeä uhkaavassa tilassa. Näitä ovat muun muassa runsas verenvuoto istukan ennenaikaisen irtoamisen yhteydessä tai jos kyseessä on hyvin vaikea pre-eklampsia eli aiemmin raskausmyrkytys. Keisarileikkaukseen päädytään myös, jos alatiesynnytys on mahdoton etisen istukan tai esimerkiksi sikiön virhetarjonnan vuoksi. Perätila ei ole alatiesynnytyksen esteenä.

Kohtukuolematapauksessa synnytyksen ajankohdalla on harvoin kiire. Kun kuolema on todettu, perheelle annetaan usein mahdollisuus lähteä kotiin ja palata takaisin sairaalaan esim. seuraavana päivänä, mutta osa haluaa jäädä saman tien sairaalaan. Tulevaa synnytystä valmistellaan antamalla esilääkitys suun kautta. Sekä odottaja että puoliso voivat saada tarvittaessa ahdistusta rauhoittavan lääkkeen tai nukahtamislääkkeen.

Perheen kanssa sovitaan yhdessä, milloin synnytystä aletaan käynnistämään. Synnytyksen käynnistyksessä voidaan käyttää kaikkia samoja menetelmiä kuin kaikissa synnytyksissä. Jos odottajan veriryhmä on RhD-negatiivinen, hänelle annetaan anti-D-immunoglobuliinipistos.

Synnytyksen jälkeen vanhemmilla on oikeus hyvästellä lapsensa. Vanhempia rohkaistaan katsomaan lasta, ottamaan syliin ja viettämään aikaa lapsensa kanssa, vaikka vanhemmat saattavat arastella kuolleen lapsensa kohtaamista.

Synnytyksen jälkeen synnyttäjä ja puoliso/lähiomainen sijoitetaan omaan huoneeseen, missä molemmat voivat yöpyä ja olla rauhassa keskenään.

Kohtukuolematapauksessa kysytään omaisten lupa ruumiinavaukseen. Lupa tulee allekirjoittaa. Avauksen tarkoituksena on selvittää kohtukuolemaan vaikuttavia ja johtaneita syitä. Syiden mahdollinen löytyminen voi auttaa seuraavan raskauden suunnitellussa ja raskausseurannan huomioimisessa. Vanhemmilla on oikeus myös kieltäytyä ruumiinavauksesta. Hautausjärjestelyissä auttaa sairaalateologi yhdessä sairaalahenkilökunnan kanssa.

Maidonnousua rintoihin estetään niin sanotulla prolaktiinihormonin eritystä estävällä lääkkeellä. Kotiin on lupa lähteä, kun on varmistettu, että synnytyksestä toipuminen on lähtenyt normaalisti käyntiin, ja vanhemmat ovat siihen valmiita.

Jälkitarkastus

Noin 10-12 viikkoa synnytyksen jälkeen tapahtuvassa jälkitarkastuksessa käsitellään äidin fyysisen ja psyykkisen toipumisen lisäksi vauvan kohtukuolemaan johtaneet syyt ja käydään läpi kaikki tutkimustulokset. Synnyttäjällä ja puolisolla on mahdollisuus kysyä kaikki mieltä askarruttavat vauvan kuolemaan liittyvät kysymykset. Myös seuraavan raskauden suunnittelusta ja riskien kartoituksesta voidaan keskustella. Tarvittaessa synnyttäjälle ja hänen puolisolleen voidaan järjestää perinnöllisyyslääkärin konsultaatio. Jälkitarkastuksessa tehdään myös gynekologinen tutkimus.

Uusiutuminen ja seuranta seuraavassa raskaudessa

Terveelliset elintavat, kuten tupakoinnin lopettaminen ja mahdollisen ylipainon pudotus, on tärkeää kohtukuoleman ennaltaehkäisyssä. Synnynnäisiä sydänvikoja ja hermostoputken sulkeutumishäiriöitä voidaan estää käyttämällä säännöllisesti foolihappolisää vähintään kaksi kuukautta ennen oletettua hedelmöittymisaikaa. Kohtukuoleman kokeneilla on todettu kolme kertaa korkeampi riski sen toistumiseen kuin niillä, joilla edellinen synnytys on päättynyt elävän lapsen syntymiseen. Kuitenkin usein riski yksittäisen odottajan kohdalla on paljon pienempi, varsinkin jos kyseessä on ollut syy, jonka ei oleteta seuraavassa raskaudessa toistuvan.

Jos kohtukuolemalle on löytynyt selvä syy, seuraavassa raskaudessa raskauden seuranta suunnitellaan yksilöllisesti syyn mukaisesti. Jos syytä ei ole löytynyt, odottaja käy normaalin neuvolaseurannan lisäksi äitiyspoliklinikalla raskausviikolla 36, jolloin voidaan yksilöllisesti suunnitella loppuraskauden seuranta ja mahdollinen synnytyksen käynnistäminen. Raskauden aikaiset neuvolaseurannat voivat auttaa havaitsemaan raskauskomplikaatioita, kuten verenpaineen nousun tai alkavan pre-eklampsian, jotka lisäävät riskiä kohtukuolemalle. Liikelaskennat loppuraskaudessa saattavat auttaa huomaamaan, mikäli sikiön vointi kääntyy huonompaan suuntaan. Sairaalan päivystyksessä sikiön vointi voidaan tarkastaa sydänäänikäyrän avulla.

Mistä apua ja vertaistukea?

Lapsen kuollessa kohtuun perhe joutuu läpikäymään lapsen kuolemaan liittyvän traumaattisen kriisin. Tieto kuolemasta tulee useimmiten täysin yllätyksenä, eikä siihen ole voinut varautua millään tavalla etukäteen. Henkilökunta on tukena heti suruprosessin alkuvaiheessa. Jo sairaalahoidon aikana synnyttäjälle sekä puolisolle/lähiomaiselle järjestetään mahdollisuus tavata sairaalateologi, sosiaalityöntekijä sekä tarvittaessa psykiatrinen sairaanhoitaja tai psykiatri.

Sairaalateologi on evankelis-luterilaisen kirkon työntekijä, joka työskentelee sairaalassa. Sairaalateologin työhön kuuluu potilaiden ja omaisten henkinen ja hengellinen tukeminen. Teologi auttaa myös hautajaisiin liittyvissä järjestelyissä. Hautausluvan saamiseksi tarvittavan kuolintodistuksen kirjoittaa sairaalan lääkäri.

Sairaalan sosiaalityöntekijältä ja Kelasta saa tarkempia tietoja etuuksista ja taloudellisista asioista kohtukuolematilanteessa. (kts kohta Kela etuudet linkki)

Suruvaiheen kesto on yksilöllinen, mutta kestää aina muutamasta viikosta useisiin kuukausiin. Käsittelyvaiheessa synnyttäjä yhdessä puolison ja lähiomaisten kanssa käyvät menetystä läpi, pikku hiljaa se ymmärretään ja se muuttuu osaksi perheen kokemuksia. Suruprosessi voi kestää vuosiakin. Ulkopuolisten on joskus vaikea nähdä sitä surua ja tuskaa, missä perhe elää ja mitä kokee. Kohtukuoleman kokeneilla voi olla suuri tarve puhua vauvasta. Vanhemmat toivovat, että heidän surunsa ja vanhemmuuteensa tunnustetaan. Asiasta puhuminen auttaa monia kääntämään raskaan surun rakkaaksi muistoksi lapsesta, jonka elämä oli lyhyt mutta arvokas. Suomessa toimii KÄPY-Lapsikuolemaperheet ry, josta perhe saa vertaistukea saman vaikean elämäntilanteen jo kokeneilta.

Kela ja muut sosiaalituet kohtukuoleman yhteydessä

Synnytyssairaalan sosiaalityöntekijä on vanhempien käytettävissä kohtukuolemaan liittyvää neuvontaa, ohjausta ja tukikeskustelua varten. Kohtuun kuolleen lapsen (syntymä yli 22+0 raskausviikkoa) äiti on oikeutettu Kelan 105 päivän äitiysrahaan. Isyysrahaa maksetaan enintään 18 arkipäivältä lapsen kuolinpäivän jälkeen. Kohtukuoleman yhteydessä oikeutta vanhempainrahaan (äitiysrahan jälkeinen aika) tai lapsilisään ei ole. Äitiysavustuksen perhe on usein jo hakenut tai saanut jo ennen kuin lapsen kuolema todetaan; äitiysavustusta ei tällöin tarvitse palauttaa.

Kohtukuolematapauksiin liittyvästä Kelan sosiaaliturvasta saa kattavan tiedon Kelan omilta nettisivuilta.

Hautauskustannukset tulevat pääsääntöisesti perheen maksettaviksi. Varsinaista hautausavustusta ei ole, mutta sosiaalitoimesta voi hakea ja saada tietyin edellytyksin toimeentulotukea hautauskustannuksiin. Nämä edellytykset liittyvät hakijan ja perheen taloudelliseen kokonaistilanteeseen ja/tai tilannekohtaiseen tarveharkintaan, kuten toimeentulotuen myöntäminen muutenkin. Kunnan sosiaalitoimella voi olla yhteistyösopimus tiettyjen palveluntarjoajien (hautaustoimistojen) kanssa, joiden asiakkaaksi toimeentulotukea hakeva perhe voidaan ohjata. Sosiaalityöntekijän harkintaa vaativaa ehkäisevää toimeentulotukea haettaessa kannattaa varata aika henkilökohtaiseen tapaamiseen sosiaalityöntekijän kanssa sen sijaan, että asioisi pelkästään kirjallisella hakemuksella. Joissakin tapauksissa avustusta hautausjärjestelyihin tai -kustannuksiin voi tiedustella myös esim. seurakunnan diakoniatyöntekijän kautta.

Mikäli henkinen toipuminen ja oman ansiotyön edellyttämä työ- ja toimintakyky eivät etene odotetulla tavalla äitiys- tai isyyspäivärahakauden aikana, vanhempien tulee kääntyä työterveyshuollon puoleen. Tätä kautta voi olla mahdollista tarvittaessa jatkaa toipumisaikaa lääkärin A-todistuksella ja hakemalla Kelan sairauspäivärahaa ja/tai joissakin tilanteissa osasairauspäivärahaa. Työterveyshuolto voi auttaa työntekijää myös mahdollisesti tarvittavan psykologisen tuen tai esim. määräajaksi kevennetyn työn järjestelyissä yhteistyössä työnantajan kanssa.

Tarvittaessa henkilökohtaista puhelinneuvontaa saa myös Kelan teemakohtaisista palvelunumeroista. Kelan asiakas voi varata myös henkilökohtaisen tapaamisajan Kelan virkailijan vastaanotolle.

Ensitukiryhmä

Ensitiedolla tarkoitetaan sitä tietoa, kun vanhemmille ja lähiomaisille kerrotaan sikiön tai lapsen kuolemasta, sairaudesta tai vammasta ensimmäistä kertaa. Tavalla millä tieto vauvan kuolemasta, lapsen vammaisuudesta tai sairaudesta kerrotaan, on perheelle suuri merkitys. Oikein valitut sanat voivat kantaa vanhempia yli vaikeimman vaiheen. Ne vaikuttavat kiintymyssuhteen syntymiseen lapsen ja vanhemman välillä, mutta myös vanhempien ja ammattilaisten yhteistyöhön tulevaisuudessa.

Ensitukiryhmä eli ETRI

Suomessa on hajanaisesti tietyissä yliopisto- ja keskussairaaloissa koulutettu terveydenhuollon ammattilaisia ensitiedon ja -tuen antamiseen. Henkilökunta on saanut ETRI:n myötä uudenlaisen työvälineen kohdata sairaiden, vammaisten tai kuolleiden lasten perheitä.

Istuntoa tarjotaan, kun perheeseen on syntymässä tai syntyy vaikeasti sairas, kehitysvammainen tai kuollut lapsi viimeistään kahden kuukauden sisällä tapahtuneesta. Perhe saa itse määritellä keitä istuntoon osallistuu omasta lähipiiristä sekä missä sairaalassa istunto pidetään. Tämä tukimuoto on perheiden keskuudessa pääsääntöisesti koettu erittäin arvokkaaksi ja voimaannuttavaksi. ETRI koostuu koulutetusta hoitohenkilökunnasta.

ETRIssä lähestytään lapsen erityisyyttä neljästä eri näkökulmasta: tieto, tunne, tuki ja tulevaisuus. Se on valmiudessa kohtaamaan ja tukemaan perhettä yllättävässä kriisissä (lapsen syntyminen esim. vammaisena, kuolleena tai sairaana). Istunnon tavoitteena on lievittää perheen vammaisen tai kuolleen lapsen syntymästä aiheutuvia mahdollisia jälkivaikutuksia, tukea vanhempia asian käsittelyprosessissa, mahdollistaa vaikeista asioista puhuminen ja samalla rakentaa tukiverkostoa perheelle istunnossa mukana olevista henkilöistä. ETRIssä tarjotaan mahdollisuus keskusteluun ja tieto saadaan yhdellä kertaa koko lähiverkostolle. Apu ja tuki voivat olla esimerkiksi tietoa, ehdotuksia tai konkreettista apua perheelle.

Jos perhe toivoo istuntoa, voi kuka tahansa toimittaa pyynnön ETRI-työntekijälle, joka hoitaa käytännön järjestelyt. Ryhmäläisten tiedot löytyvät osastojen ETRI-kansiosta. ETRI-ryhmäläisiä tulee istuntoon kahdesta kolmeen, riippuen ryhmän koosta ja yksi vertaisvanhempi. Istunto noudattaa debriefing istunnon kulkua. Aloitus, fakta, ajatus, tunne, normalisointi ja päätösvaihe. Lääkäri on paikalla vastaamassa lääketieteellisiin kysymyksiin (fakta osuus, n 15 minuuttia). Istuntoon varataan aikaa n 2 h.

 

Kyllä

Päivitetty  22.10.2019