Kilpirauhasen toimintahäiriöt ovat väestössä, erityisesti naisilla, yleisiä. Noin 10 prosentilla väestöstä on tutkimuksissa todettu lievää poikkeavuutta kilpirauhaskokeissa.
Suomalaisessa FinnDiane -tutkimuksessa kilpirauhasen vajaatoiminnan esiintyvyys aikuisilla tyypin 1 diabetesta sairastavilla oli 18 prosentia, kun esiintyvyys verrokkihenkilöillä oli 6 prosenttia. Tyypin 2 diabetesta sairastavien lisääntyneen kilpirauhasen vajaatoiminnan syytä ei tiedetä.
Kilpirauhasen ylitoiminta on harvinaisempaa. Suomalaisessa FinnDiane -tutkimuksessa kilpirauhasen liikatoiminnan esiintyvyys aikuisilla tyypin 1 diabetesta sairastavilla oli 2,4 prosenttia, kun se verrokkihenkilöillä oli 0,8 prosenttia. Tyypin 2 diabetesta sairastavilla kilpirauhasen liikatoiminta ei ole selvästi muuta väestöä yleisempää.
Kilpirauhasen toiminnan seulontatutkimuksena mitataan verinäytteestä aivolisäkkeen erittämän tyreotropiini-hormonin pitoisuus diabeteksen toteamisvaiheessa ja sen jälkeen 3–5 vuoden välein sekä raskautta suunnitellessa.
Kilpirauhasen toimintahäiriöihin voi liittyä myös kilpirauhasen molemminpuolinen koon kasvu eli struuma. Kilpirauhasen vajaatoiminnassa kilpirauhanen voi pienentyä kooltaan.
Sekä kilpirauhasen vajaatoiminta että liikatoiminta pitää hoitaa. Jos ne ovat pitkään hoitamattomia, niihin liittyy lisääntynyt sydänsairauksien riski.