Diabeteksen munuaistaudin varhaisin ilmentymä on vähäinen albumiini-nimisen veren valkuaisaineen erittyminen virtsaan eli lievä albuminuria. Tästä käytettiin aikaisemmin nimitystä mikroalbuminuria. Albumiinia erittyy virtsaan niin vähän, että sen voi havaita vain hyvin herkällä menetelmällä. Lievään albuminuriaan ei liity oireita. Tyypin 1 diabetesta sairastavalla verenpaine alkaa usein nousta samoihin aikoihin kuin albuminuriakin ilmaantuu. Tyypin 2 diabeteksessa verenpaineen nousu on hyvin yleistä jo ennen munuaismuutosten ilmaantumista.
Valkuaisen eritys virtsaan
Jo lievänkin albuminurian havaitseminen on kuitenkin hyvin tärkeää, koska se on osoitus munuaisten kuormittumisesta ja voidaan saada hyvällä hoidolla kokonaan korjaantumaan. Siksi albumiinin erittymistä virtsaan seulotaan vuosittain erillisellä virtsakokeella.
Munuaisten vajaatoiminta
Osalla diabetesta sairastavista munuaissairaus etenee. Virtsaan alkaa erittyä enemmän albumiinia. Turvotuksia voi ilmaantua, jos virtsaan erittyy runsaasti albumiinia. Verenpainearvot pyrkivät munuaistaudin vaikeutuessa edelleen nousemaan.
Munuaistaudin edetessä munuaisten suodatustoiminta heikkenee ja kyky puhdistaa elimistön kuona-aineita voi heikentyä. Tällöin on kyseessä munuaisten vajaatoiminta. Lievä tai keskivaikeakaan munuaisten vajaatoiminta ei aiheuta yleensä mitään oireita.
Keskivaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa ilmaantuu usein anemiaa. Anemiaan liittyy väsymistä ja suorituskyvyn laskua. Vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa voi esiintyä ruokahaluttomuutta, pahoinvointia ja tahatonta laihtumista sekä ihon kutinaa ja suonenvetoa jaloissa.