Kilpirauhanen ja raskaus

​Raskauden vaikutus kilpirauhastoimintaan

Kilpirauhastoiminnaltaan normaalilla naisella kilpirauhasen tilavuus kasvaa raskausaikana. Jo heti raskauden alussa raskaushormonien (koriongonadotropiini (HCG) ja estrogeeni) vaikutuksesta kilpirauhashormonipitoisuuksissa tapahtuu muutoksia. Kilpirauhashormonin vapautumista stimuloivan hormonin (TSH) pitoisuus laskee, joskus kilpirauhashormonien T4 ja T3-pitoisuudet vastaavasti kasvavat.

Alkuraskaudessa on tavallista, että vapaan T4:n ja T3:n pitoisuudet lisääntyvät, mutta raskauden loppupuolella tapahtuu vähäistä laskua. Raskauden aikana jodin tarve kasvaa muun muassa lisääntyvän munuaispuhdistuman ja kilpirauhasen kasvavan jodinoton takia.

Kilpirauhasen liikatoiminta eli hypertyreoosi

Alkuraskauden pahoinvointiin voi liittyä ohimenevää kilpirauhasen ylitoimintaa, minkä aiheuttaa raskaushormonien lisääntyminen. Kaksosraskauksissa tämä on yleisempää. Tila vaatii joskus lääkehoitoa, mutta useimmiten riittää vain pelkkä oireenmukainen hoito ja seuranta. Oireena voi olla sydämentykytystä, mitä voidaan hillitä ns. beetasalpaajalääkityksellä.

Varsinainen raskauden aikana todettu kilpirauhasen liikatoiminta eli hypertyreoosi on vajaatoimintaa harvinaisempi. Sitä esiintyy raskausaikana noin 0,1-0,2 prosentissa raskauksista. Hoitamaton hypertyreoosi voi johtaa äidin sydämen vajaatoimintaan, tyreoideamyrskyyn (kilpirauhashormonimyrkytys), ennenaikaiseen synnytykseen, raskausmyrkytykseen (pre-eklampsiaan), sikiön kasvuhidastumaan tai perinataalikuolleisuuden ja jopa äitikuolleisuuden riskin lisääntymiseen. Onneksi em. komplikaatiot ovat harvinaisia.

Tavallisin kilpirauhasen liikatoiminnan syy on Basedowin eli Gravesin tauti. Muita syitä ovat liikatoimiva kyhmystruuma sekä yksittäinen liikatoimiva kilpirauhaskyhmy. Myös kilpirauhastulehduksiin voi liittyä ohimenevä liikatoimintavaihe.

Basedowin eli Gravesin tauti on yleensä tiedossa jo raskautta edeltävästi. Se voi raskausaikana tuottaa ongelmia ja se vaatii usein kilpirauhashormonin eritystä estävää lääkitystä. Taudin aktiviteetti rauhoittuu usein raskaudenaikana, jopa niin paljon että lääkitys voidaan kokonaan lopettaa. Kilpirauhashormonien tason seuraamista laboratoriokokein suositellaan aluksi 4-6 viikon välein.

Basedowin taudissa veressä voi joskus esiintyä vasta-aineita. Vasta-aineet läpäisevät istukan ja voivat joskus harvoin aiheuttaa sikiön tai vastasyntyneen hypertyreoosian eli kilpirauhasen liikatoiminnan. Aktiivista Basedowin tautia sairastavilta vasta-aineet määritetään raskausaikana.  Mikäli vasta-aineet ovat selvästi koholla, neuvola ohjeistetaan seuraamaan sikiön sydämenlyöntitiheyttä yksilöllisen suunnitelman mukaan.

Kilpirauhasen vajaatoiminta eli hypotyreoosi

Lääkehoitoa vaativaa hypotyreoosia eli kilpirauhasen vajaatoimintaa löytyy 1-2 prosentilta odottavista äideistä. Tavallisimmat syyt ovat Basedowin taudin takia tehty kilpirauhasen poistoleikkaus tai radiojodilla aikaansaatu kilpirauhasen toiminnan loppuminen. Syynä voi olla myös krooninen autoimmuunityreoidiitti, jossa on vasta-aineita kilpirauhasen kudoksia kohtaan. Lisäksi 2-3 prosenttia äideistä potee subkliinistä hypotyreoosia, eli kilpirauhasarvot poikkeavat viitearvoista mutta odottaja on oireeton. Hoitamaton tai vajaahoidettu hypotyreoosi lisää keskenmenon, pre-eklampsian, anemian, sikiön kasvuhidastuman ja istukan ennenaikaisen irtoamisen riskiä sekä altistaa lapsen perinataali- ja neonataalikuolemalle. Äidin kilpirauhashormoni tyroksiini kulkeutuu sikiöön sekä ennen sikiön oman tyroksiinitoiminnan käynnistymistä että sen jälkeen. Toisen raskauskolmanneksen aikana aivojen arkkitehtuurin kehittyessä sikiöperäinen tyroksiini tulee lähes yksinomaan äidiltä. Tällöin äidin hypotyreoosi voi johtaa lapsen korjautumattomaan aivovaurioon.

Viime vuosina on saatu näyttöä siitä, että äidin rajapintainenkin hypotyreoosi altistaa sikiön neuropsykologisen kehityksen häiriöille. Odottavan äidin tyroksiinin tarve lisääntyy jo viidenteen raskausviikkoon mennessä, lisä on keskimäärin 30 prosenttia kymmenenteen raskausviikkoon ja 50 prosenttia 20. raskausviikkoon mennessä. Tästä syystä tyroksiinikorvaushoitoa saavan naisen tulee lisätä lääkeannostaan 30 prosentilla (n. 25 µg) heti, kun raskaus on todettu. Raskauden aikana annosseurantaa kannattaa tehdä aluksi 4-6 viikon välein ja tyroksiiniannosta säädetään TSH-tason perusteella. Synnytyksen jälkeen palataan raskautta edeltäneeseen lääkeannokseen.

Raskauden jälkeen

Raskaus ja synnytys käynnistävät joskus synnytyksen jälkeisen ns. postpartumtyreoidiitin (lymfosyyttityreoidiitti), joka ilmaantuu 2-12 kuukautta synnytyksestä. Sille on tyypillistä alkuvaiheen hypertyreoosi, jota seuraa hypotyreoosivaihe, lopulta suurimmalla osalla kilpirauhastoiminta toipuu normaaliksi. On tärkeää tietää, että kilpirauhaslääkityksestä ei tule pysyvä, vaan se lopetetaan kun hormonituotanto on normalisoitunut. 

Kilpirauhassyöpä

Kilpirauhassyöpä on yleisimpiä lisääntymisikäisen naisen syöpäkasvaimia. Kilpirauhassyöpä ei ole este raskaudelle, eikä raskaus lisää syövän uusiutumisriskiä. Kilpirauhassyövän hoitona on kilpirauhasen poisto tai kilpirauhastoiminnan lakkauttaminen radiojodihoidolla. Mikäli kilpirauhassyöpä todetaan raskauden aikana, sen hoito suunnitellaan yhteistyössä kirurgin, sisätautilääkärin ja synnytyslääkärin kanssa. Radiojodihoitoa ei voi toteuttaa raskauden aikana.  Kilpirauhassyövän seuranta ja kilpirauhashormonin tyroksiinihormonin korvaushoito raskauden aikana toteutetaan samoin kun raskauden ulkopuolellakin. Kilpirauhassyövän vuoksi ei tarvitse erillistä äitiyspoliklinikka seurantaa. Kilpirauhashormonitasoja seurataan sisätautilääkärin toimesta. Tyroksiini lääkitystä nostetaan yleensä samansuuntaisesti kuin muillakin korvaushoitoa saavilla.

Lue lisää:

Suomen Kilpirauhasliitto ry​