Tuntohermojen muutokset voivat heikentää jalkoja suojaavaa tuntoa ja asentotuntoa. Suojatunnon heikentymisen seurauksena jalat eivät tunne herkästi lämpötilan vaihtelua, kipua tai painetta. Jalat voivat vaurioitua huomaamatta, koska kipu ei varoita ongelmista.
Esimerkiksi kengässä hiertävä kivi tai liian pienten kenkien aiheuttama hiertymä ei tunnu. Ihorikko pääsee kehittymään huomaamatta pitkälle ja voi johtaa pitkäaikaiseen jalkahaavaan. Vauriokohdan kuormittaminen estää haavan parantumista.
Lihashermojen vaurio voi aiheuttaa lihasvoiman heikkoutta ja jalkaterän virheasentoja. Tyypillistä muutoksia ovat jalkaterän poikittaiskaaren laskeutuminen ja pitkittäiskaaren korostumien eli kaarijalka. Koukistajajänteiden kiristymisen seurauksena kehittyvät vasaravarpaat.
Virheasennot muuttavat jalkaterän kuormitusta, iho paksuuntuu kuormitusalueilla ja muodostuu kovettumia. Kovettuman eli kalluksen alle tulee herkästi verenpurkauma ja haava. Vasaravarpaat aiheuttavat myös kynsivaurioita.
Autonomisen hermoston vaurio heikentää verenkiertoa ja vähentää jalkojen hikoilua. Iho kuivuu, hilseilee ja halkeilee herkästi, erityisesti kantapäissä. Halkeamat voivat tulehtua. Hermoperäiset verenkierron muutokset altistavat ihon, varpaat ja kantapään huonosti paraneville haavoille.
Heikentynyt verenkierto voi johtua alaraajavaltimoiden ahtaumista sekä hiusverisuonten toiminnan heikentymisestä. Seurauksena voi olla hapenpuute, joka edistää haavojen syntyä ja hidastaa niiden paranemista.
Tupakointi heikentää verenkiertoa ja haavojen paranemista. Kudosten hapen saannin heikentyminen altistaa ihon kuivumiselle ja ohentumiselle. Kuivaan ja ohueen ihoon syntyy helposti ihorikkoja ja halkeamia.
Sidekudosmuutokset jalassa jäykistävät kudoksia ja nilkan ja varpaiden liikkuvuus alenee. Liikkuvuuden alentuminen muuttaa kävelyä, vaikuttaa pystyasennon ja tasapainon hallintaan sekä lisää jalkapohjan kuormitusta ja heikentää jalan omaa iskunvaimennusta. Kuormitusalueille syntyy helposti ihomuutoksia, erityisesti kovettumia.