Tavallinen proteiinin tarve vaihtelee yksilöllisesti noin 1,1–1,4 g /kg tai 10–20 % energiansaannista. 1 g proteiinia sisältää 4 kcal.
Proteiinin vaikutus verensokeriin
Runsaasti proteiinia sisältävän aterian jälkeen verensokerin nousee hitaammin ja kestää kauemmin. Ateriainsuliinin käyttäjä voi tällöin pistää aterian jälkeen tai kahdessa erässä: osan aterian alussa ja osan myöhemmin. Pumppuhoidossa voi hyödyntää jatkettua tai yhdistelmäbolusta. Hybridipumpussa käyttäjä voi jakaa annoksen kahteen osaan jakamalla annosoppaaseen syötettävät hiilihydraatit kahteen osaan. Yksilöllinen vaihtelu on kuitenkin suurta ja verensokerin omaseuranta tarpeen.
Hiilihydraattimäärän lisäksi proteiinin tai rasvan huomioivia ateriainsuliinin laskukaavoja on tutkittu, mutta menetelmät ovat työläitä. Lisäksi niiden sovellettavuus ja hyöty käytännön hoidossa ovat epäselvät.
Jos verensokeri on koholla edeltävän runsasproteiinisen aterian jälkeen ennen seuraavaa ateriaa, se korjataan pienellä pikainsuliinin korjausannoksella.
Runsas proteiinin saanti saattaa kuormittaa munuaisia ja liiallista proteiinin saantia tulee välttää erityisesti silloin, jos munuaistoiminnassa on todettu häiriintymistä.