Diabetes- diagnoosin saaminen saattaa tulla järkytyksenä sekä sairastuneelle, että hänen läheiselleen silloinkin, kun sairaus on saattanut antaa varomerkkejä pidemmällä aikavälillä. Psyykkinen reagointi ja sairauteen sopeutuminen on aina yksilöllistä ja riippuu muun muassa muusta elämäntilanteesta, aiemmista kokemuksista ja itselle ominaisista selviytymisen keinoista.
Diabetekseen sairastuminen saattaa olla ensimmäinen kerta, jolloin ihminen joutuu käsittelemään voimakkaita, sietämättömältäkin tuntuvia tunnereaktioita. Terveyden menetys voi ymmärrettävästi aiheuttaa surua, ahdistusta, hallinnan tunteen menettämistä ja epävarmuutta tulevaisuudesta.
Traumaattisina tai erityisen vaikeina koetut asiat aiemmin elämässä, erityisesti niihin liittyvät ajatukset ja tunteet saattavat sairastumisen myötä nousta uudelleen pintaan ja mielen käsittelyyn. Tämä on normaalia ja voi tapahtua siitä huolimatta, että ihminen on työstänyt aiemmin kokemaansa ja vaikeat asiat eivät vuosiin ole olleet häiritsevästi mielessä.
Epäoikeudenmukaisuuden ja vihan tunteita voi nousta pintaan. Miksi juuri minulle kävi näin, miksi minä tai läheiseni sairastui ja muut saavat olla terveitä? Myös syyllisyyden tunteet ovat sairauden eri vaiheissa tavallisia. Aiheutinko itse sairauteni? Hoidinko itseäni väärin tai riittämättömästi, jos verensokeri ei ole kohdallaan?
Alkujärkytyksen jälkeen jokainen alkaa vähitellen työstää omalla tavallaan diabetekseen sairastumista ja diabeteksen tuomien muutosten merkitystä omassa elämässään. Ajatukset alkavat suuntautua eteenpäin tulevaisuuteen sen sijaan että jatkuvasti murehtii sairastumistaan.