Sensori asetetaan ihon läpi asettimella, jossa on neula. Neula poistetaan ja ihon alle jää pieni anturi. Se mittaa soluvälinesteen glukoosipitoisuutta. Anturin päällä on tai siihen kiinnitetään lähetin. Lähetin lähettää sensorista glukoosiarvot langattomasti vastaanottimeen eli erilliseen lukulaitteeseen. Lukulaite voi olla myös älypuhelin, älykello tai insuliinipumppu.
Yksittäinen sensori toimii ihonalaisessa rasvakudoksessa 1–2 viikkoa, jonka jälkeen se vaihdetaan. Hoitaja opettaa sensorin asettaminen ja vaihtamisen, jotta sen osaa tehdä itse. Saatavilla on myös pidempiaikaisia, ihonalaiskudokseen asennettavia eli implantoitavia sensoreita, joiden asennus suoritetaan hoitopaikassa. Osa järjestelmistä on kalibroitu tehtaalla, osa tarvitsee päivittäin 2–4 verensokerin kalibrointimittausta sormenpäästä.
Lukulaite ilmoittaa glukoosilukeman, glukoosikäyrän ja nuolen glukoosiarvojen muutoksen suunnasta. Siihen voidaan kirjata insuliiniannokset, hiilihydraatit, liikunnan ja erilaisia tapahtumia tai huomiota. Laitteista on mahdollista lähettää glukoosiarvoja myös toiselle henkilölle älypuhelinsovelluksen välityksellä.
Suomessa on käytössä useampia glukoosisensoroinnin järjestelmiä, joiden saatavuus vaihtelee kunnittain. Eri vaihtoehdoista, niiden saatavuudesta joko tilapäiseen tai jatkuvaan sensorointiin voi keskustella oman hoitajan ja lääkärin kanssa.
Löydät Suomessa markkinoitavat eri glukoosisensorointijärjestelmät maahantuojien sivuilta: