Diabeteksen hermovaurioon liittyvä suhteellisen harvinainen jalkaterän nivelten sairaus on Charcot´n jalka. Vastaavia nivelmuutoksia voidaan todeta myös joissakin muissa hermosairauksissa.
Taustalla olevia syitä
Charcot´n nivelsairauden taustalla ovat diabeteksen tuntohermovaurion aiheuttama jalkaterän tunnon heikentyminen ja autonomisen hermovaurion aiheuttamat verenkierron muutokset jalkaterässä. Laukaisevana tekijänä on usein jokin vähäpätöiseltä tuntuva vamma, nilkan nyrjähdys, haava, leikkaus tai tulehdus. Näiden seurauksena luuta hajottavien solujen lisääntynyt toiminta johtaa vähitellen jalkaterän luiden ja nivelten luhistumiseen.
Oireet ja tutkiminen
Akuutissa vaiheessa oireena on nilkan tai jalkapöydän turvotus, punoitus ja kuumotus. Sen vuoksi se helposti sekoittuu ruusutulehdukseen tai kihtitulehdukseen. Luumuutosten seurauksena jalkaterän muoto muuttuu. Jalka on yleensä kivuton. Mitä varhaisemmin Charcot’n nivelsairaus todetaan ja hoidetaan, sitä paremmat ovat hoitotulokset.
Charcot´n toteamiseksi tarvitaan yleensä röntgenkuvaus ja magneettikuvaus sekä verikokeita.
Hoito
Hoitona on jalan asettaminen lepoon. Charcot epäilyssä jalalle ei saa varata ja ensiavuksi otetaan kyynärsauvat. Diagnoosin jälkeen seuraa pitkäaikainen kipsihoito, yleensä ½ - 1 vuosi.
Charcot´n nivelmuutosten aiheuttaman jalkaterän asentovirheen sekä jalan heikentyneen tunnon vuoksi haavautumisriski on suuri. Tätä ehkäisemään tarvitaan kuormitusta keventävät pohjalliset ja eritysjalkineet.