Tilapäisesti tai sairauspäivinä kohonnen verensokerin korjaamiseen käytetään pientä annosta pikavaikutteista insuliinia. Jos verensokeri on toistuvasti koholla aamulla tai ennen aterioita, kannattaa glukoosisensoroinnilla selvittää syytä ja korjata perushoitoa – joko edeltävän aterian insuliinin tai perusinsuliinin annostelua, eikä toistuvasti korjata pikainsuliinilla.
Insuliiniherkkyys ja sitä kuvastava koko vuorokauden insuliinitarve vaikuttaa korjausannoksen määrään. Tavanomaisella 40–50 yksikön kokonaisinsuliinimäärällä 1 yks pikainsuliinia laskee yleensä verensokeria noin 2 mmol/l. Insuliiniherkällä 1 yks pikainsuliinia voi laskea verensokeria 4–5 mmol/l ja insuliiniresistentillä 1 yks pikainsuliinia saattaa laskea verensokeria vain 1 mmol/l. Korjausinsuliinin annoksen arvioinnissa voi käyttää alla olevaa suuntaa antavaa 100-sääntöä.
Insuliini-herkkyys tekijä IHT:
Kuinka paljon 1 yks pikainsuliinia laskee verensokeria:
Jaa luku 100 insuliinin koko vuorokauden (perusinsuliini + ateriainsuliinit) yksikkömäärällä.
Esimerkit:
- Henkilöllä, jolla insuliinitarve on yhteensä 50 yks vuorokaudessa:
- 100 / 50 = 2
- 1 yks pikainsuliinia laskee verensokeria noin – 2 mmol/l.
- Henkilöllä, jolla insuliinitarve on yhteensä 30 yks vuorokaudessa:
- 100/30 = 3,3
- 1 yks pikainsuliinia laskee verensokeria noin – 3 mmol/l.
Aterioiden välillä pikakorjauksia kannattaa tehdä varovaisesti. Ilman glukoosisensorointia ja/tai annoslaskuria on vaikea päätellä, kuinka paljon edellistä pikainsuliinia on vielä vaikuttamassa, ja onko verensokeri nousussa vai laskussa.
Pääsääntöisesti pikainsuliinin korjausannoksia ei kannata ottaa alle kahden tunnin kuluessa edellisestä pistoksesta. Silloinkin korjausannos kannattaisi olla vain puolet siitä annoksesta, mitä otettaisiin ennen ateriaa. Muutoin insuliinin vaikutus herkästi kumuloituu ja seurauksena voi olla verensokerin vuoristorata.