Adoptio

Adoptio eli lapseksiottaminen on oikeudellinen toimenpide, jolla adoptiovanhemman ja adoptoitavan välille muodostetaan uusi perhesuhde, vanhemman ja lapsen suhde.

Adoptiovanhempi ottaa lapsen pysyvästi omaksi lapsekseen, eli adoptiota ei voi perua.

Monesti adoptioon päädytään, jos biologinen vanhemmuus ei onnistu, tai se ei tunnu luontevalta vaihtoehdolta esimerkiksi hedelmättömyyden, synnytyspelon tai sairauden takia. Aina taustalla ei kuitenkaan ole tahatonta lapsettomuutta tai muuta edellä mainitun kaltaista syytä, vaan adoptio voi olla myös ensisijainen lastenhankintakeino.

Ennen varsinaista adoptiolupaa vanhemmat osallistuvat adoptioneuvontaan, joka kestää 1–2 vuotta. Tämän jälkeen alkaa varsinainen adoptiolapsen odottaminen, joka kestää kohdemaasta riippuen 2–5 vuotta. Vanhempien on käsiteltävä omat menetyksensä (esimerkiksi lapsettomuus, keskenmeno) ennen kuin he voivat tarjota lapselle suotuisan kasvuympäristön, jossa lapsi voi käydä läpi omia menetyksiään ja kokemuksiaan.

Kotimaista adoptiota säätelee adoptiolaki. Kansainvälisessä adoptiossa on otettava huomioon myös kohdemaan laki sekä YK:n lasten oikeuksien sopimus ja Haagin sopimusvanhempiin liittyvät vaatimukset. Lisäksi kohdemailla saattaa olla omia adoptiovanhempiin liittyviä vaatimuksia.

Adoptiovanhempien on oltava psyykkisesti ja fyysisesti terveitä, eikä ikäero lapseen saa olla liian suuri. Varsinaista ikärajaa adoptiovanhemmille ei ole lailla säädetty, mutta yleensä kohdemaat pitävät maksimi-ikäerona vanhemman ja lapsen välillä 40–45 vuotta. Ikäerolla tarkoitetaan aina pariskunnan iäkkäämmän vanhemman ja lapsen välistä ikäeroa. Ikäeroon liittyvät ja muut viranomaisvaatimukset vaihtelevat kohdemaittain, ja ne on hyvä tarkistaa adoptiojärjestöiltä.

Lapsettomuustutkimuksiin ja -hoitoihin hakeutuvien olisi tärkeää pohtia ajoissa adoptiota vaihtoehtona, sillä vuosia kestäneiden lapsettomuushoitojen päätteeksi saattaa olla liian myöhäistä esimerkiksi ikärajoitusten vuoksi adoptoida pientä lasta. Osa kohdemaista vaatii vanhemmilta vähintään viiden vuoden pituista avioliittoa (avoliitto ei ole verrattavissa), ja monet maat edellyttävät taustalla olevan tuloksettomina päättyneitä lapsettomuushoitoja. Myös uskonnolliseen vakaumukseen ja kroonisiin sairauksiin liittyen saattaa olla ehtoja.

 

Kyllä

Päivitetty  4.11.2020