Odottavan äidin veriryhmätiedot (A, B, O tai AB ja RhD-positiivinen tai RhD-negatiivinen) merkitään äitiyskorttiin ja synnytyssairaalan potilastietojärjestelmään.
Mikäli äidin ja sikiön veriryhmät poikkeavat toisistaan, äidin puolustusjärjestelmä voi alkaa tuottaa vasta-aineita sikiön punasoluja vastaan, jolloin äiti immunisoituu. Seuraavassa raskaudessa sikiön on vaarana saada veriryhmäimmunisaatio, jossa äidin verenkierrossa syntyneet vasta-aineet siirtyvät sikiön puolelle ja alkavat hajottaa sikiön punasoluja.
Tavallisin immunisaatiolle altistava tilanne on synnytys, mutta jo raskauden aikana voi istukan kautta kulkeutua pieniä määriä sikiön punasoluja äidin verenkiertoon.
Joskus immunisaation syy on äidin aiemmin saama verensiirto. Äidin vasta-aineet kulkevat istukan läpi, tarttuvat sikiön punasoluihin ja voivat johtaa sikiön punasolujen hajoamiseen, mikä aiheuttaa sikiön ja vastasyntyneen hemolyyttisen taudin.
Veriryhmäimmunisaation oireet
Taudin oireita ovat anemia, korkea veren bilirubiini (hyperbilirubinemia) ja ihon keltaisuus. Lievimmillään tauti on oireeton, mutta taudin vaikein muoto voi johtaa hoitamattomana sikiön tai vastasyntyneen kuolemaan tai vammautumiseen.
Sikiön ja vastasyntyneen hemolyyttistä tautia aiheuttavat useat eri vasta-aineet, joista tärkein on Rh-veriryhmäjärjestelmän vasta-aine anti-D. Suomalaisista äideistä 13 prosenttia on RhD-negatiivisia. RhD-negatiiviset äidit voivat immunisoitua, mikäli sikiö perii isältään RhD-positiivisen veriryhmän.
Muita merkityksellisiä vasta-aineita ovat Rh-veriryhmäjärjestelmän anti-c ja anti-E sekä Kell-järjestelmän vasta-aine anti-K. Myös ABO-veriryhmien epäsopivuus voi aiheuttaa vastasyntyneelle lievää keltaisuutta, mutta sen toteamiseksi ei tarvita raskaudenaikaisia tutkimuksia. Raskaudenaikainen veriryhmäimmunisaatio ei yleensä aiheuta sikiölle ongelmia ensimmäisessä raskaudessa.