Alussa määritetään ultraäänellä jäljelle jääneen lapsiveden määrä ja sitä seurataan tietyin väliajoin ultraäänitutkimuksen avulla. Vedenmenon yhteydessä lapsivesi ei poistu kohdusta kokonaan ja vedenmenon jälkeen sikiö tuottaa lapsivettä koko ajan lisää.
Lapsivedenmenon jälkeen on suurentunut kohtutulehduksen riski. Emättimestä pääsee bakteereita nousemaan kohtuun ja vaarana on, että infektio leviää lapsiveden kautta sikiöön. Lisäksi istukan irtautumisen ja istukkaverenvuotojen riski on suurentunut vedenmenon jälkeen. Niukka vesimäärä altistaa joskus mutta harvoin ilman supistuksia, napanuoran puristumiselle sikiön ja kohdun seinämän väliin ja sen myötä sikiön hapenpuutejaksoille.
Jos lapsivedenmeno tapahtuu hyvin varhaisessa vaiheessa eli alle 20. raskausviikolla, sikiön ennuste on lähes poikkeuksetta hyvin huono, vaikka raskaus jatkuisi. Perheen kanssa keskustellaan vaihtoehdoista. Raskauden keskeytys tulee useimmiten kyseeseen. Mikäli äidille tulee viitteitä tulehduksesta, raskauden päättäminen on välttämätöntä. Jos lapsivedenmeno on tapahtunut ennen 24. raskausviikkoa, on korkea riski sikiön keuhkojen palautumattomalle alikehittymiselle. Erityisesti jos lapsivettä on näillä viikoilla hyvin vähän, vastasyntyneen ennuste on huono, vaikka raskaus jatkuisi vedenmenon jälkeen vielä useita viikkoja. Mikäli vedenmeno on tapahtunut esimerkiksi lapsivesinäytteen ottamisen seurauksena, mutta lapsiveden määrä pysyy normaalina ja vedentulo lakkaa pian, raskauden ennuste on hyvä.