Tutkimusten tarkoituksena on löytää ne äidit, joiden lapsella on vaara sairastua sikiön tai vastasyntyneen hemolyyttiseen tautiin. Tutkimukset uusitaan joka raskaudessa, koska vasta-aineita muodostuu sitä todennäköisemmin mitä useammin äiti on ollut raskaana.
Kaikki raskaudenaikaiset veriryhmä- ja vasta-ainetutkimukset tehdään Veripalvelussa THL:n äitiyshuollon asiantuntijatyöryhmän suositusten mukaisesti.
RhD-negatiivisilta äideiltä otetaan näytteet myös raskausviikoilla 24–26 ja 36, koska heillä on tavallista suurempi riski muodostaa veriryhmävasta-aineita. Jos RhD-positiivinen äiti on saanut verensiirtoja tai hänen aiempaa lastansa on hoidettu vastasyntyneenä keltaisuuden takia, otetaan lisänäyte raskausviikolla 36. Lisäksi RhD-veriryhmä tutkitaan, koska RhD-negatiivisten äitien immunisoituminen voidaan estää raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen annettavalla anti-D-immunoglobuliinilla.
Jos vasta-aineita löytyy, tutkitaan, mikä vasta-aine on kyseessä ja mikä on sen pitoisuus äidin verenkierrossa. Pitoisuutta seurataan säännöllisesti ja tieto välitetään neuvolan lisäksi yliopistosairaalaan, jossa suunnitellaan raskauden seuranta ja hoito. Kaikkein lievimpiä immunisaatioita voidaan seurata omassa neuvolassa. Jos äidin vasta-ainepitoisuus on korkea jo alkuraskaudessa tai nousee merkittävästi raskauden aikana, äiti kutsutaan oman synnytyssairaalan tai yliopistosairaalan äitiyspoliklinikalle, jossa sikiön vointia ja anemian riskiä arvioidaan yksilöllisen suunnitelman mukaisesti.
Tärkein tutkimus on ultraäänellä mitattava sikiön keskimmäisen aivovaltimon virtausnopeuden tutkiminen. Virtausnopeuden noustessa kriittiseen nopeuteen ja/tai titterin noustua jyrkästi herää epäily sikiön anemisoitumisesta. Tällöin sikiötä voidaan joutua hoitamaan kohdunsisäisillä napasuoneen tehtävillä punasolusiirroilla.