Lapsettomuuden kokemus ei välttämättä häviä lapsen saamiseen, vaan se voi olla läsnä halki elämän. Tästä voidaan käyttää tunnetilaa hyvin kuvaavaa termiä, lapsellinen lapseton. Pitkän tien jälkeen saavutettu raskaus voi olla vaikeaa aikaa esimerkiksi keskenmenopelon vuoksi. Vauva-arkeen liittyvät negatiiviset tuntemukset ja haasteet saattavat tuntua ikään kuin kielletyiltä; eikö pitäisi olla vain onnellinen siitä, että ylipäänsä on lapsi? Saako lapsellinen lapseton väsyä?
Lapseton ajanjakso raskausyrityksineen ja mahdollisine lapsettomuushoitoineen on saattanut kestää jopa vuosia. Tänä aikana ystävyyssuhteissa on voinut tapahtua suuriakin muutoksia: välit lapsen saaneisiin ystäviin ovat saattaneet laimeta ja muiden lapsettomien ystävien kanssa on saattanut muodostua tiiviimpi yhteenkuuluvuuden tunne. Kuinka käy ystävyydelle muiden lapsettomien kanssa, kun yksi joukosta saakin lapsen? Entä palautuuko ystävyys ennalleen niiden kanssa, jotka ovat aikaisemmin saaneet lapsen?
Entäpä, jos joko luonnollisesti tai hoidoilla aikanaan alkunsa saaneelle esikoiselle kaivataan sisarusta? Usein oletetaan, että onnistuneen raskauden jälkeen uuden lapsen saaminen on itsestäänselvyys. Sekundaarinen lapsettomuus voi yllättää täysin. Aiemmin raskaus on onnistunut, mutta sitten uutta raskautta ei kuulukaan, ei välttämättä edes lapsettomuushoidoilla vaikka ne aiemmin olisivatkin tuoneet toivotun tuloksen.
Ympäristö harvoin ymmärtää lapsellisen lapsettoman kriisiä. Lapsellista lapsetonta kehotetaan nauttimaan ja olemaan kiitollinen olemassa olevasta lapsesta. Muut lapsettomat saattavat kokea lapsellisen lapsettoman kriisin olevan mitätön verrattuna siihen, etteivät toiset saa välttämättä yhtäkään lasta. Suru uuden raskauden epäonnistumisesta ja toisen lapsen kaipuu koskettavat kuitenkin yhtä kipeästi lapsellista lapsetonta kuin muitakin lapsettomia.
Jakamalla ajatuksiaan ja kokemuksiaan muiden lapsellisten lapsettomien kanssa voit löytää uusia näkökulmia ja tukea.