Ultraäänitutkimukset liittyvät sikiöseulontaan. Ensimmäinen ultraäänitutkimus tehdään raskausviikoilla 11+0–13+6 ja toinen raskausviikoilla 19–21.
Raskauden aikana ultraääni tehdään joko vatsanpeitteiden päältä tai emättimen kautta. Joskus joudutaan käyttämään molempia tapoja parhaan mahdollisen näkyvyyden saamiseksi. Varhaisraskaudessa tutkimus tehdään lähes aina emättimen kautta, mutta jo ensimmäisen seulontatutkimuksen yhteydessä sikiö on useimmiten tarkasteltavissa vatsanpeitteiden päältä.
Alkuraskaudessa kohdun asento ja virtsarakon täyttöaste vaikuttavat näkyvyyteen. Myös sikiön asento voi joskus hankaloittaa tutkimuksen tekemistä. Jos kohdussa on kaksi tai useampi sikiö, ultraäänitutkimus vaatii enemmän aikaa ja on usein haasteellisempaa.
Ylipaino heikentää näkyvyyttä, sillä ultraääniaalto läpäisee huonommin rasvakudosta. Mitä kauempana katsottava kohde on, sen huonompi on näkyvyys. Runsas rasvakerros vaikeuttaa myös itse tutkimuksen tekemistä ja heikentää ultraäänen luotettavuutta. Napakorut saattavat aiheuttaa katvealueita loppuraskauden sikiön tarkastelussa.