Vastasyntyneen ohimenevä hengitysvaikeus
Ohimenevä hengitysvaikeus (takypnea, adaptaatiohäiriö) on yleinen vastasyntyneen fysiologinen ongelma. Sikiökaudella keuhkot ovat täynnä lapsivettä, ja syntymän jälkeen ensimmäisten hengenvetojen aikana lapsivesi poistuu keuhkorakkuloista ja korvautuu ilmalla. Joissakin tapauksissa tämä siirtymävaihe jää puutteelliseksi ja keuhkoihin jää ylimääräistä nestettä. Tällöin voidaan puhua myös adaptaatiohäiriöstä. Tilanne on ohimenevä ja korjaantuu yleensä 2–3 vuorokauden ikään mennessä. Ohimenevän takypnean riskitekijöitä ovat suunniteltu keisarileikkaus ennen synnytyksen käynnistymistä, vauvan suuri koko, äidin diabetes ja astma, kaksosraskaus ja vauvan miessukupuoli. Tällaisen hengitysvaikeuden hoitona käytetään nasaaliylipainetta tai korkeavirtausviiksiä (Optiflow) sekä tarvittaessa lisähappea. Hankalimmissa hengitysvaikeuksissa voidaan joutua hengityskonehoitoon.
RDS-tauti
Yleensä RDS-tauti (respiratory distress syndrome) eli vastasyntyneen hengitysvaikeusoireyhtymä on pikkukeskosten ongelma, mutta joskus hieman ennenaikainen tai täysiaikainenkin lapsi voi sairastua RDS-tautiin. RDS-tauti johtuu keuhkojen pintajännitystä alentavan surfaktantin puutteesta. Yleensä hieman ennenaikaisen lapsen RDS-tauti hoituu ylipainehoidolla ja tarvittaessa lisähapella. Mikäli hapentarve nousee, voidaan surfaktanttia antaa henkitorveen joko ylipaineessa ohuella katetrilla tai hengitysputken kautta hengityskonehoidossa.
Hengityskatkokset eli apneat
Ennenaikaisesti syntyneen lapsen hengityksen säätely aivojen hengityskeskuksessa voi olla alkuun epäkypsää ja lapsi voi pitää eli apneoida. Tarvittaessa hengityskeskusta stimuloimaan aloitetaan kofeiinilääkitys.