On tilanne kumpi vain, ei ajatus adoptiosta tai sijaisvanhemmuudesta välttämättä tunnu omalta. Aina näihin eteneminen ei ole edes mahdollista.
Lapsiunelmasta luopuminen on suuri ja raskas päätös, johon voi liittyä surua ja katkeruutta. Nämä tunteet ja ”mitä jos?” -kysymykset saattavat seurata läpi elämän. Käsiteltävänä on monia kysymyksiä ja mahdollisuuksia, ennen kuin päätös kaksin tai yksin jäämisestä on kypsä. Kriisin jälkeen elämään voi löytyä uusi tarkoitus: Minusta ei tullut vanhempaa, mutta voin tehdä jotain muuta tärkeää ja merkityksellistä. Esimerkiksi matkustamisesta, lemmikistä tai uudesta harrastuksesta voi saada uudenlaista iloa. Myös omasta roolista suhteessa lähipiirin lapsiin voi tulla entistä tärkeämpi, ja tällä tavoin tarjoutuu mahdollisuus olla mukana seuraavan sukupolven kasvussa.
Vertaistuki auttaa saamaan kokonaiskuvan tilanteesta ja mahdollistaa ajatusten vaihtamisen samaa asiaa käsittelevien kanssa. Esimerkiksi Simpukka ry:n sivuilta löytyy erilaisia vertaistuen muotoja kaksin tai yksin jääneille.