Ulkosynnytinsyövän hoidon perusta on leikkaus. Aiemmin käytössä olleet leikkausmenetelmät johtivat merkittävään leikkauksen jälkeiseen sairastavuuteen. Nykyisin leikkaushoito suunnitellaan yksilöllisemmin kuitenkin hoitotuloksista tinkimättä. Hyvin varhaisvaiheen kasvaimessa voidaan käyttää ainoastaan kasvaimen paikallista poistoa.
Koska ulkosynnytinsyöpä leviää imuteitse, leikkauksessa on usein tarpeen selvittää myös nivustaipeiden imurauhasten tilanne. Imurauhasten tilan selvittelyssä käytetään joko niin sanottua vartijaimusolmuketutkimusta tai imurauhasten poistoa nivustaipeista.
| Vartijaimusolmukkeiden poisto | Vartijaimusolmukkeita paikallistetaan isotooppimenetelmällä (Teknetium), jossa isotooppi ruiskutetaan kasvaimeen leikkausta edeltävästi. Vartijaimusolmuke löydetään gammadetektorilla tai sini- tai vihervärillä, joka ruiskutetaan kasvaimeen leikkauksen aikana ja vartijasolmuke poistetaan värjäytymisen perusteella. Patologi tutkii leikkauksen aikana vartijaimusolmukkeen eli imusolmukkeen, johon kasvaimen imutiet ensisijaisesti laskevat. Mikäli vartijasolmuke on kasvainsoluvapaa, ei muita imusolmukkeita tarvitse poistaa. Tällä tavoin toimimalla voidaan vähentää laajempaan imurauhastenpoistoon liittyviä sivuvaikutuksia, kuten imurauhaskierron häiriöiden aiheuttamaa turvotusta. |
| Plastiikkakirurgia | Kookkaissa kasvaimissa sekä lähellä virtsaputkea tai peräaukkoa sijaitsevissa kasvaimissa on usein tarpeen käyttää plastiikkakirurgisia kielekkeitä. Hyvin kookkaissa kasvaimissa sekä lähielimiin kasvavissa kasvaimissa voidaan leikkauksessa joutua poistamaan virtsaputki, virtsarakko tai peräsuoli. Tällaiset leikkaukset tehdään gynekologin, urologin, suolikirurgin ja plastiikkakirurgin yhteistyönä. |
| Leikkauksen komplikaatiot | Ulkosynnyttimien leikkausten tavallisin komplikaatio on leikkaushaavojen tulehtuminen ja aukeaminen. Tätä riskiä vähentämään käytetään tilapäistä paksusuoliavannetta erityisesti, mikäli kasvain sijaitsee peräaukon lähellä. |
| Leikkauksesta toipuminen | Leikkauksesta toivutaan leikkaavassa yksikössä yleensä ainakin muutama päivä. Leikkaushaavojen paranemista voidaan tarvittaessa seurata poliklinikkakäynneillä osastolta kotiutumisen jälkeen. Virtsaputken suulle ulottuvien leikkaushaavojen parantumisen varmistamiseksi käytetään usein virtsakatetria 1-2 viikkoa. Mikäli haavojen sulussa on tarvittu laajoja plastiikkakirurgisia kielekkeitä, on ”istumakielto” tarpeen jopa kuuden viikon ajan. |