Naisen lisääntymiseen liittyvä anatomia ja fysiologia

Naisen sisäiset sukuelimet: kohtu, parilliset munanjohtimet ja munasarjat sekä emätin kehittyvät sikiöaikana.

Naisen tärkein solu lisääntymisessä on sukusolu, munasolu. Munasolut sijaitsevat munasarjassa. Munasolujen määrä on suurimmillaan sikiöaikana, syntymähetkellä munasoluja on jäljellä noin miljoona, kuukautisten alkaessa vain vajaa puolet siitä ja vaihdevuosissa noin tuhat.

Kohtu (uterus) on lihasseinäinen elin, jonka sisäonteloa verhoaa hormonaalisen säätelyn alainen limakalvo (endometrium). Kohtu painaa noin 100 grammaa, ja se jaetaan kohdun runko-osaan (corpus uteri) ja kohdun kaula-osaan (cervix uteri). Kohdun kaulaosa painautuu emättimeen kohdun napukaksi, joka näkyy emättimen pohjalta. Kohdun napukan keskellä on kohdunkaulakanavan aukko, niin sanottu kohdun ulkosuu.

Joskus kohdussa voi esiintyä pieniä tai merkittäviä poikkeavuuksia. Joskus kohtu saattaa eri syistä johtuen puuttua kokonaan. Poikkeavuudet ovat usein havaittavissa gynekologin tekemässä vaginaalisessa ultraäänitutkimuksessa.

Irtosolu- eli papanäyte kohdunkaulasyövän seulonnoissa otetaan emättimen pohjalta, kohdunkaulan ulkosuulta (portiolta) ja kohdunkaulakanavasta.

Kohdun limakalvon paksuus ja rakenne vaihtelevat kuukautiskierron mukaan. Ultraäänitutkimuksella voidaan selvittää kohdun limakalvon tila ja siten arvioida estrogeenivaikutusta. Ilman estrogeenia limakalvo on hyvin ohut, alle 5 millimetriä, ja estrogeenin vaikuttaessa kuukautiskierron keskivaiheilla noin 10 millimetriä. Alkion kiinnittymiselle otollinen limakalvon paksuus on vähintään 6–7 millimetriä.

Ultraäänikuva kohdusta kuukautisten jälkeen: kohdun limakalvo on ohut 2,2 mm.

Ovulaatioaikaan kohdun limakalvo on selvästi paksuuntunut (mittapisteiden väli 10 mm).

Runsaita tai tiputtelevia vuotoja selviteltäessä voidaan ultraäänitutkimuksella todeta mahdolliset kohdun limakalvon pussimaiset muodostelmat (polyypit) tai kohdun lihasseinämästä lähtevät kohdun onteloon pullistuvat hyvänlaatuiset lihaskasvaimet (submukoosit myoomat). Tarvittaessa kohdun limakalvolta voidaan ottaa imunäyte (endometriumnäyte) kohdun kaulakanavan kautta.

Kohdun yläosaan kiinnittyvät munanjohtimet eli munatorvet, jotka ovat noin 10–15 senttimetrin mittaiset, ontot ja pehmeät putket. Munanjohtimen toinen pää muodostaa levenevän osan, joka päättyy ulkoneviin haarakkeisiin (fimbriat). Fimbriat ohjaavat monimuotoisten liikkeiden avulla munasarjasta irronnutta munasolua munatorveen hedelmöitystä varten. Erilaiset tulehdukset ja kiinnikkeet voivat vaurioittaa fimbrioita, heikentää munatorven toimintaa tai tukkia munanjohtimen kokonaan.

Munasarjat ovat parilliset, valkeanharmaat, noin 3,5 senttimetrin pituiset, mantelin muotoiset naisen sukurauhaset pikkulantiossa. Munasarjan pintakerroksen muodostavat epiteelisolut. Niiden alla on eri kehitysvaiheisia munarakkuloita (follikkeleita), sidekudosta ja verisuonia. Munasolut sijaitsevat follikkeleissa.

Munasolu on kypsä hedelmöitykseen vasta munasolun irrottua munasarjasta. Munasarjat tuottavat naishormoneja. Yksikin munasarja riittää hedelmällisessä iässä tuottamaan riittävästi hormoneja ja munasoluja lisääntymistä varten.