Uni vaikuttaa ajatteluun, toimintakykyyn, muistiin ja tunteisiin. Unen aikana aivoista poistuu haitallisia aineenvaihduntatuotteita ja energiavarastot täyttyvät uudelleen. Riittävä uni parantaa jaksamista ja tarkkaavaisuutta ja vaikuttaa elimistön puolustusjärjestelmään.
Keskimäärin ihminen tarvitsee unta 6–9 tuntia yössä. Unen laadusta ja määrän riittävyydestä kertoo se, että herätessä olo on virkeä ja toimintakyky säilyy hyvänä koko päivän. Useimmilla tämä edellyttää 7–8 tunnin yöunia.
Normaali yöuni kulkee vaiheissa
Ihmisen uni on kaavamaista. Yöuni kulkee sykleissä, joista kukin kestää noin 1,5 tuntia. Jokaisessa unisyklissä on neljä unen vaihetta; torke, kevyt uni, syvä uni ja REM-uni (vilkeuni). REM-unen vaiheessa nähdään unia, vaihdetaan asentoa ja saatetaan myös havahtua tai herätä. Keskeistä on saada mahdollisimman paljon syvää unta. Sitä tulee parhaiten, kun nukkuu pitkään. Tällöin ehtii kertyä monta unisykliä ja täten saavuttaa mahdollisimman monta kertaa syvän unen vaiheen.
Väliaikaiset yölliset heräilyt kuuluvat normaaliin uneen. Raskas elämäntilanne, suru tai sairaudet voivat väliaikaisesti vaikuttaa uneen. Myös positiiviset tapahtumat voivat valvottaa. Tilapäinen unettomuus on osa normaalia tervettä elämää.
Mieltä voi rauhoittaa tieto, että myös vähemmän nukkuneena selviämme seuraavasta päivästä. Uni tulee, kun on tullakseen. Huonounisten öiden jälkeen nukuttaa usein sitäkin paremmin.
Jos univaikeudet toistuvat ja pitkittyvät, tulee pyrkiä tunnistamaan unettomuuteen vaikuttavat tekijät.
Aamun virkku, illan torkku
Ihmisen vuorokausirytmiä säätelee aivoissa sijaitseva niin sanottu keskuskello. Vuorokausirytmistä puolet määräytyy geenien ja puolet ympäristön perusteella. Voimakkaimmin keskuskelloa tahdittaa valo, mutta myös säännöllisellä elämänrytmillä on vaikutusta. Uni-valverytmin häiriöitä esiintyy, kun henkilön sisäinen kello ja ympäristön ulkoinen aikataulu ovat epätahdissa.
Ihmiset ovat luonnostaan aamu- tai iltavirkkuja, mikä on hyvä huomioida omaa vuorokausirytmiä suunnitellessa. Iltavirkuille voi kertyä helpommin univelkaa kuin aamuvirkuille, kun nukkumaanmeno viivästyy.
Omaa luontaista vuorokausirytmiä ei voi täysin muuttaa, mutta siihen voi vaikuttaa. Vuorokausirytmiä aikaistaa aamulla kello 5–9 välissä saatu kirkas valo. Myös säännöllinen ja hengästyttävä kuntoliikunta noin klo 7–8 tai klo 13–16 välillä aikaistaa vuorokausirytmiä. Säännöllisestä päivärytmistä ja ateriarytmistä on hyvä pitää kiinni.