Uusintaleikkauksiin johtavia kirurgisia ongelmia ilmenee noin 1-4 %:lla leikatuista. Näistä ongelmista tavallisimpia ovat verenvuodot ja suoliliitosten pettäminen.
Ongelmatilanteissa ruokavalio voidaan pitää nestemäisenä tavallista pidempään ja kliiniset täydennysravintovalmisteet saattavat olla tarpeen.
Lihavuusleikkaukseen liittyvä kuoleman riski on samaa luokkaa kuin sappi- ja tekonivelleikkauksissa eli hyvin vähäinen
Kirurgiset myöhäisongelmat, kuten vatsahaava, suolen kiertymä tai sisäinen tyrä ovat harvinaisia, mutta mahdollisia. Leikkauksen jälkeiset haavaongelmat ovat yleensä harvinaisia ja lieviä.
Ravitsemukseen liittyviä ongelmia lihavuusleikkauksen jälkeen voivat olla etenkin alkuvaiheessa kuivuminen, ummetus, ripuli, oksentelu, pahoinvointi ja dumping-oireet (esimerkiksi hikoilu, vapina, sydämentykytys, voimakas pahoinvointi, löysät ulosteet).
Ongelmat voivat johtua esimerkiksi liian vähäisestä juomisesta tai riittämättömästä tai liian yksipuolisesta syömisestä. Osalla potilaista leikkauksen jälkeinen nälän ja/tai janon tunteen häviäminen voi johtaa tällaiseen liian vähäiseen syömiseen tai juomiseen.
Myös liian nopea syöminen, liian iso kerta-annos tai kuivan, sitkeän tai karkean ruoan nauttiminen voi aiheuttaa hankaluuksia. Dumping-oireet liittyvät etenkin sokeripitoisen ruuan nopeaan etenemiseen ja imeytymiseen ohutsuoleen.
Ongelmat ovat kuitenkin useimmiten ajoittaisia ja vähenevät ajan myötä, eikä niitä tule kaikille potilaille.
Oireita voi lievittää ja ennaltaehkäistä syömällä rauhallisesti ja huolella pureskellen pieniä tiheitä aterioita (2-3 h välein), huolehtimalla riittävästä nesteen saannista ja välttämällä sokeripitoisten ruokien ja juomien nauttimista. Kuidun ja proteiinin lisääminen ravintoon voi myös auttaa.
Nopeaan laihtumiseen liittyy aina huomattava lihasmassan menettämisen riski. Lihasmassan menettämiselle altistavat liikkumattomuus ja proteiiniköyhä ruokavalio. Ruokavalion laatuun ja riittävään liikkumiseen on siis tärkeää panostaa.
Myöhemmässä vaiheessa etenkin mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen voi kehittyä vitamiinien ja hivenaineiden puutosta. Tavallisimpia ovat D- tai B12-vitamiinin puute sekä naisilla raudan puute. Vitamiinien puutosten ennaltaehkäisemiseksi kaikille määrätään leikkauksen jälkeen pysyvät vitamiini- ja kivennäisainelisät.
Nämä lisät ovat elinikäisiä eikä niitä saa jättää pois.