Univajeessa päivittäinen unen määrä jää merkittävästi pienemmäksi kuin mitä ihminen tarvitsee ollakseen virkeä. Univaje siis syntyy, kun nukumme liian vähän elimistön tarpeeseen nähden. Arviolta 10–20 % aikuisväestöstä kärsii merkittävästä, noin kahden tunnin univajeesta.
Univaje on vuosien saatossa lisääntynyt monesta syystä. Univajetta voivat aiheuttaa erilaiset fyysiset ja psyykkiset sairaudet. Esimerkiksi uniapnea tai kipua aiheuttavat krooniset sairaudet voivat johtaa unen häiriintymiseen. Univaje voi liittyä myös elintapoihin ja elämänrytmiin. Unentarve saatetaan aliarvioida tai unen määrästä tingitään esimerkiksi ajanpuutteen vuoksi. Muutokset työelämässä ja vapaa- ajan vietossa ovatkin osaltaan vaikuttaneet univajeen yleistymiseen.
Uni säätelee painoa ja elimistön toimintaa
Riittävästä unesta huolehtiminen ja unihäiriöiden hoitaminen auttavat laihtumisessa ja painonhallinnassa. Unenpuute häiritsee monia elintoimintoja, kuten hormonieritystä, immuunipuolustusta ja keskushermoston toimintaa. Pitkään jatkuessaan univaje ja vuorokausirytmin häiriöt altistavat verenkiertoelimistön sairauksille ja tyypin 2 diabetekselle. Arkisessa elämässä univaje kasvattaa energiantarvetta, mikä ilmenee nälän tunteen voimistumisena.
Myös ravinto vaikuttaa uneen. Runsaasti rasvaa sisältävä ruokavalio johtaa unirytmin myöhästymiseen. Myös suuri määrä sokeria ilta-aikaan saattaa heikentää unta. Kun terveen ihmisen uni-valverytmi häiriintyy tai yöuni lyhenee, ruokahalu kasvaa, koska ruokahalua säätelevän leptiinihormonin määrä elimistössä vähenee.
Syvän unen puute aiheuttaa muutoksia insuliiniresistenssissä ja glukoosinsietokyvyssä, minkä seurauksena paino nousee.
Unettomuutta hoidetaan ensisijaisesti omatoimisella unenhuollolla.
Itsehoito-osiosta löydät tukea ja vinkkejä unenhuoltoon.