Siirry sivun sisältöön

Tunnesyöminen

Tunnesyömisestä puhutaan silloin, kun tunteita pyritään säätelemään syömisen, syömättömyyden tai eri ruokien avulla.

Tunnesyömisessä on kyse tunneperäisestä tarpeesta. Tunteet ovat luonnollinen syömistä säätelevä tekijä, ja kaikilla ilmenee varmasti tunnesyömistä jossain vaiheessa tai silloin tällöin. Ongelmallisesta tunnesyömisestä voidaan puhua siinä vaiheessa, jos tai kun tunnesyömisestä alkaa muodostua jatkuva tai toistuva tapa säädellä omia tunteita. Ongelmalliseen tunnesyömiseen saattaa usein liittyä esimerkiksi häpeän, syyllisyyden tai pettymyksen tunteita.

Kun syöminen siirtää vaikeat tunteet hetkeksi sivuun, seuraa onnistumisen kokemus. Syömisen avulla vaikeista tunteista pyritään pääsemään eroon, jolloin olo saattaa hetkeksi helpottua. Tällaiset toistuvat kokemukset vahvistavat oppimista. Vähitellen tunnetunnesyömisestä muodostuu automaattinen tapa, jolla reagoidaan erilaisiin tunteisiin ja tilanteisiin. Tällöin tunnesyöminen kytkeytyy ajattelematta päälle aina hankalien tunteiden yhteydessä.

Tunnesyömisen takana on usein haasteita omien tunteiden kohtaamisessa tai tunnistamisessa. Vaikeat tunteet voi olla helpompi tukahduttaa syömällä kuin käsitellä niitä muuten. Todellisuudessa epämiellyttävät tunteet eivät häviä syömällä, ja sen sijaan niitä onkin hyvä opetella käsittelemään muilla keinoin.

Kun toistuva tunnesyöminen jatkuu pitkään, paino saattaa alkaa nousta. Ylipainoon liittyvät kielteiset tunteet voivat edelleen lisätä tunnesyömistä, ja näin noidankehä on valmis. Jos painonnousua pyritään lopulta hallitsemaan liian tiukalla ja joustamattomalla ruokailulla, tämä voi entisestään lisätä ruokaan liittyviä mielitekoja sekä syömistä yli oman tarpeen. Toistuva laihduttelu saattaa johtaa myös liian niukkaan syömiseen, mikä sekin lopulta vain vahvistaa tunnesyömistä.

Liian vähäinen syöminen kasvattaa nälkävelkaa. Nälkävelassa keho huutaa ruokaa. Kun keho vihdoin saa ruokaa, voi seurata tilanteen ylikorjaaminen ja ruoan ahmiminen. Ahmimista ja ylensyömistä seuraa usein kurinpalautus ja uusi laihdutuskuuri. Toistuva laihduttaminen ja sitä seuraava ylensyöminen sotkevat kehon nälkä- ja kylläisyysviestit. Tällöin on lähes mahdotonta säädellä omaa syömistä.

Ensimmäinen askel muutokseen on ongelman tunnistaminen. Tunnesyömisestä voi olla vaikea luopua, vaikka sen kokisi itselle haitalliseksi. Ristiriitaiset tunteet ovat täysin normaaleja, ja siten hoitoon onkin tärkeää varata riittävästi aikaa sekä olla itselleen armollinen. Toinen askel tunnesyömisen hoidossa on huolehtia, että päivän ruokailu on riittävää ja säännöllistä. Tasapainoinen syöminen on määrältään riittävää joustavaa, ja armollista. Ruokavalinnoista voi tarvittaessa joustaa kokematta syyllisyyttä.

Jotta tunnesyömisestä voi päästä eroon, on tärkeää lopettaa kuuriluontoinen laihduttaminen. Sen sijaan ruokaa kannattaa syödä riittävän tihein väliajoin sekä määrältään riittävästi. Tiukoista laihdutusajatuksista onkin hyvä opetella päästämään irti. Tunnesyömisestä eroon pääsemisessä auttavat myös tietoinen syöminen sekä tunne- ja tietoisuustaitojen harjoittelu. Toistuvan tunnesyömisen kanssa ei myöskään tarvitse jäädä yksin - haethan siis herkästi apua, esimerkiksi laillistetulta ravitsemusterapeutilta tai psykologilta.

Päivitetty 7.6.2024