Kunnon kehittämisen vaatimukset riippuvat hyvin pitkälti lähtötilanteesta ja omista tavoitteista. Harjoittelussa tulisi aina huomioida lisäksi elämän kokonaiskuormitus. Yleinen ja myös inhimillinen virhe kunnon kohottamisessa on se, että aloitetaan liian nopeasti, liian rasittavalla liikkumisella. Näin kuormitus kasvaa äkillisesti ja riskinä on muun muassa ylirasitustila, rasitusvammat ja motivaatio-ongelmat. Rajaa riittävän ja liiallisen harjoittelun välillä voi olla toisinaan vaikeaa erottaa. Tämän oppii yleensä kokemuksen kautta ja pysähtymällä kuuntelemaan kehon viestejä.
Ajatus siitä, että vain sata lasissa tehdyllä liikunnalla on merkitystä johtaa herkästi siiten, että liikutaan aina täysillä tai sitten ei lainkaan. Kuitenkin matalampi tehoinen liikunta luo tärkeän pohjan peruskunnolle. Kunnon kehittämisessä maltti onkin valttia. Kun perusta on hyvä, on sen päälle hyvä lähteä rakentamaan kehitystä.
Seuraavat tekijät on hyvä huomioida, kun lähdetään kohottamaan kuntoa:
säännöllisyys
riittävä lepo ja palautuminen
harjoittelun nousujohteisuus
suunnitelmallisuus.
Kunnon kehittämisessä säännöllisyys ja riittävä palautuminen ovat kaiken lähtökohtia. Pelkästään säännöllisyys ja lepo huomioiden, etenkin liikkumista aloitteleva saa kohotettua kuntoa. Jos kuntoa haluaa kuitenkin edelleen nostaa, on otettava huomioon myös harjoittelun nousujohteisuus, sillä keho on hyvin taitava mukautumaan rasitukseen. Näin ollen rasitusta pitää hiljalleen nousujohteisesti lisätä. Hyvä esimerkki tästä on lihasvoimaharjoittelu. Jos teet aina samoilla painoilla, ylläpidät kuntoasi. Jos taas lähdet nousujohteisesti lisäämään liikkeissä painoja, kuntosi kasvaa. Kunnon kehittyminen voi tyssätä myös ilman hyvää suunnittelua. Etenkin tavoitteellinen liikkuja hyötyy varmasti suunnitelmallisuudesta.