Lapsiperheiden ruokailussa tärkeää on säännöllisyys ja sosiaalisuus. Yhteisiä aterioita kannattaa vaalia ja tehdä niistä odotettuja hetkiä. Yhteinen aika ruokapöydässä antaa mahdollisuuden ruokakasvatukseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Yhteiset ateriat tukevat parhaimmillaan kokemusta siitä, että ruokailutilanteissa voi jakaa ajatuksia ja kokemuksia itselle läheisten ihmisten kanssa.
Syömisessä iso osa oppimisesta on mallioppimista. Lapset ovat luonnostaan haluttomampia kokeilemaan uusia makuja kuin aikuiset ja saattavat suhtautua epäillen uusiin ruokiin. Usein ruokia tarvitseekin maistaa useamman kerran ennen kuin niihin totutaan. On tärkeää, että perheessä syödään monipuolisesti, vaikka lapsi ei aina heti olisikaan valmis maistamaan esimerkiksi jotakin uutta ruokaa. Kun hän näkee muiden syövän sitä usein, maistaa hänkin todennäköisemmin jossakin vaiheessa.
Lapsen syömistottumuksiin pätee usein kaava: siitä opitaan pitämään, mitä syödään usein ja sitä syödään usein, mitä tarjotaan.
Myönteinen ja joustava suhtautuminen syömiseen on tärkeää
Lapsuudessa opitut ruokailutottumukset ja makumieltymykset siirtyvät usein aikuisuuteen. Siten lapsuusaika on otollista aikaa vaikuttaa ravitsemukseen ja opetella yhteisesti terveellisiä elintapoja.
Lapsuudenkodissa opitaan ruokailutottumusten lisäksi myös siitä, miten ruokaan suhtaudutaan ja miten siitä puhutaan. Vaikka perheen aikuisen olisikin tarpeen pudottaa painoaan, on tärkeää, että lapselle ei puhuta laihduttamisesta tai dieeteistä, sillä se saattaa lisätä häiriintyneen syömiskäyttäytymisen riskiä. Terveen ja joustavan ruokasuhteen muodostumista tukee neutraali puhe ruoasta, joka korostaa ruoan tuoman energian yhteyttä liikkumiseen, leikkimiseen, oppimiseen ja kasvamiseen. Puhe “hyvistä” tai “pahoista” ruoista tai ruoka-aineista ei tarvitse kuulua sen enempää lapsen kuin aikuisenkaan elämään.
Lapsella on luontainen kyky kuunnella omaa kehoaan ja syödä nälkä- ja kylläisyyssignaaleiden mukaan. Tätä taitoa on tärkeää vaalia, eikä lasta pidä pakottaa syömään “lautasta tyhjäksi” tai tarjota jälkiruokaa palkinnoksi pääruoan syömisestä. Aikuinen voi osoittaa omalla esimerkillään, että sekä pääruoat että jälkiruoat kuuluvat tasapainoiseen ruokavalioon.
Voit lukea lisää lapsiperheiden ruokailusta Lapsiperheiden ravitsemussuosituksista sekä Neuvokas perhe sivustolta.