Aihe keskusteluun on erinomainen huomioiden, että jo 60-70% suomalaisista on ylipainoisia. Nykyisessä elinympäristössä vain harva välttyy lihomiselta, ja on kiinnostavaa kysyä, kenellä on varaa arvostella, jos näin käy. Lihavuuden hoidon ammattilaisina haluamme erityisesti korostaa, miten tärkeää on päästää irti ajatuksesta, että lihavuudessa on kyse ihmisen itsekurista tai vastuuntunnottomuudesta.
Elinympäristömme haasteiden lisäksi taustalla on aina yksilöllinen ihminen; hänen ainutlaatuinen elämänsä, historiansa ja persoonansa. Kliinisen kokemuksen ja tutkimuksien perusteella tiedetään, että lihavuuden taustalla voi olla vaikeita elämäntilanteita, masennusta, jaksamattomuutta, pitkittynyttä stressiä, köyhyyttä ja muuta vastoinkäymistä. Meillä on hyvin erilaiset lähtökohdat elämään, eikä elämässä jaeta taakkaa reiluus-periaatteella. Eletty elämä ja erityisesti lapsuus vaikuttavat tapoihin toimia ja kykyyn säädellä tunteita. Nämä asiat vaikuttavat voimavaroihin ja pystyvyyden tunteeseen, joita tarvitaan pysyviin elintapamuutoksiin.
Kun peräänkuulutetaan ihmisen omaa vastuuta, on syytä muistaa, ettemme ole kaikki samalla viivalla asian kanssa. Voimavaroja ja pystyvyyttä ei vain aina ole, eikä niitä voi mistään lisää tilata, jos elämäntilanne haastaa liikaa. Kun huudellaan vastuunottoon, olisi hyvä miettiä, miten voidaan tukea ihmisten pystyvyyden tunnetta. Vastuunotto tarkoittaa aina myös vapaaehtoisuutta, eikä kukaan voi pakottaa vastuunottoon.
Vastaanotolla ja HUS Painonhallintatalon terveyslaihdutusvalmennuksessa kohtaamme jatkuvasti ihmisiä, jotka ovat laihduttaneet lukuisia kertoja, yrittäneet ja epäonnistuneet, yhä uudestaan. He ovat usein monella elämän osa-alueella tunnollisia, älykkäitä, ja periksiantamattomia. Lihavuuttakin he ovat yrittäneet sitkeästi ja sinnikkäästi hoitaa, parhaan kykynsä ja taitonsa mukaan. Hyvin harvoin 
terveydenhuollossa kohtaa ihmisiä, jotka suhtautuisivat omaan terveyteensä ja lihavuuteen välinpitämättömästi. Usein on yritetty jo kaikkea, mutta huonoin tuloksin.
Terveydenhuollossa on syytä todella kriittisesti tarkastella lihavuuden hoidon kokonaisuutta ja vaikuttavuutta. Tutkimuksia alkaa jo olla siitä, mikä toimii ja mikä ei. Tiedetään, että lihavuus on monimutkainen psyko-fyysis-sosiaalinen haaste ja sen hoidon tulee olla monipuolista ja yksilöllistä.
Tiedon jakaminen ei muuta toimintaa. Ongelmana on toteuttaminen, joka vaatii pystyvyyttä ja usein myös psykologisten asioiden ratkomista. Tarvitaan tuuletusta ammattilaisten asenteessa, lisää ymmärrystä lihavuutta kohtaan, ja pysyvän painonhallinnan monimutkaisuuden ymmärtämistä. Tarvitaan pitkäaikaista tukea ja oikea-aikaista hoitoa. Toisille sopiva hoito voi olla virtuaalista, kuten HUS Painonhallintatalon terveyslaihdutusvalmennus, toisille taas kasvokkainen tuki on tärkeää. Tarvitaan lisää lihavuuden hoidon todellisia ammattilaisia, kuten aiheeseen perehtyneitä ravitsemusterapeutteja.
Toivomme, että SOTE-uudistuksessa huomioidaan tasalaatuinen laadukas lihavuuden hoito, ja luodaan ihmisten tarpeisiin vastaavia toimivia hoitopolkuja, jotta voimme aidosti tukea ihmisiä muutoksessa.