Opiskeluja ja työelämää yhteensovittaessa sairastuin aikuisiän epätyypilliseen ahmintahäiriöön. Sain myös jonkinlaisen burnoutin. Lisänä näihin sitten vielä masennukset ja muut lieveilmiöt, jotka ovat hyvin tyypillisiä. Näistä on hankala tietenkin miettiä, mikä tuli ensin.
En saanut mihinkään minkäänlaista hoitoa, mutta en myöskään osannut hakeutua mihinkään hoitoon. Päiväkirjassani on jonkinlaisia omia diagnooseja asiasta ja siellä lukikin, että ahmin ihan liikaa herkkuja. Elin joitakin päiviä viikossa pelkällä suklaalla. Olin tajunnut jo jossakin vaiheessa, että kaikki ei ole hyvin. Tässä vaiheessa eli noin parikymppisenä painoni rupesi nousemaan 10-30 kiloa vuodessa.
Löysin unelma-ammattini, mutta muuten elämäni oli rempallaan. Jojoilu-laihdutus oli jo ihan normi. Välillä sain kymmeniä kiloja pois, mutta ne tulivat takaisin korkojen kera. Tein kolme vuotta päiväkodeissa sijaisuuksia ja väsyin ihan totaalisesti. Burnout uusiutui masennuksen kera. Painoin tuossa vaiheessa jo yli 100 kiloa. Koitin kuitenkin sinnitellä työelämässä kiinni ja jäin tekemään keikkatyötä. Lopulta olin niin väsynyt, etten jaksanut moneen viikkoon poistua kotoa.
Toipuminen alkaa
Sain jossakin kohtaa masennuslääkkeet ja aloin pikkuhiljaa jaksaa paremmin asioita. Ennen kaikkea jaksoin oikeasti taistella, että sain apua. Tapasin nykyisen mieheni ystäväni valmistujaisjuhlissa vuonna 2011. Siitä alkoi minun toipumiseni ja lähdin aktiivisesti hakemaan apua. Olen päivästä ikuisesti kiitollinen. Läheisten tuki on se kaikkein tärkein, mitä jokainen tarvitsee.
Minulla todettiin matkan varrella synnynnäinen sydänvika, uniapnea ja IBS eli ärtyneen suolen oireyhtymä. Pääsin syömishäiriöklinikalle hoitamaan aikuisiän epätyypillistä ahmintahäiriötä. Klinikan opeilla ja tekemällä sinnikkäästi mielenharjoituksia sain painoni pysymään samassa usean vuoden.
Sain katkaistua painonnousun kierteen, joka oli jo voitto sinänsä!
Olen hoitanut burnoutia lisäämällä pikkuhiljaa kuormitusta. Olen kohta kaksi vuotta tehnyt keikkatyötä, joka sopii tähän elämäntilanteeseeni täydellisesti. Käsityöt ovat rentoutumiskeinoni ja henkireikäni. Väsyessäni huomaan nykyisin, että tämä on erittäin hyvä mittari. Jos käsityötkään eivät enää kiinnosta, niin hälytyskellot soivat!
Kohti pysyvää painonhallintaa
Viime vuonna kävin Painonhallintatalon Terveyslaihdutusvalmennuksen, joka auttoi minua pudottamaan painoa kymmenen kiloa. Tuon valmennuksen ajatus oli valmentaa minua lihavuusleikkaukseen, mutta päädyin kuitenkin olla menemättä leikkaukseen.
Toivon saavani painonhallinnallisia oppeja vielä lisää ja nyt olen tässä. Vuosia taistelin syömishäiriön kanssa ja siitä ihan oikeasti voi parantua! Lähdin pudottamaan painoa radikaalisti, mikä olisi sydämelleni hyväksi. Nyt painoa on lähtenyt yli viisitoista kiloa ja peiliin katsoessa jo hymyilyttää!
Ja hei P.S. Mitä mieheen tulee, niin muutimme tapaamisesta vuoden päästä yhteen ja olemme olleet jo kuusi vuotta naimisissa.