Tyyppioire on jalkaterien läpsyminen, joka alkaa yli 30-vuotiaana, monesti yli 40-vuotiaana, harvoin vasta yli 60-vuotiaana.
Oire johtuu säären etuosan lihaksen, tibialis anteriorin, voiman heikentymisestä, jolloin jalkaterän ylöspäin koukistus heikkenee. Sairaus etenee hitaasti ja voi oireilla aluksi vain toisessa jalassa tai epäsymmetrisesti melko pitkäänkin. Myöhemmin, noin 10-20 vuoden kuluttua oireiden alusta, mukaan voi tulla varpaiden pitkien ojentajalihasten vaurioituminen. Se johtaa nilkan roikkumiseen ja kävelyn kömpelöitymiseen.
Joillekin tulee sairauden edetessä, noin 65-70 ikävuoden jälkeen, heikkoutta myös jalkojen tyviosien lihaksiin. Kävelykyky kuitenkin säilyy, eikä sairaus vaurioita yläraajojen lihaksia, hengityslihaksia tai sydämen toimintaa. Monet huomaavat lievät oireensa vasta siinä vaiheessa, kun sukulainen on saanut diagnoosin.