Harvinaisten sairauksien hoidossa on melko tavallista, että hoitava lääkäri pyytää konsultaatiota eli kysyy hoitoon liittyen neuvoa ulkomaalaiselta kollegaltaan. Suomalaisten harvinaissairauksien asiantuntijat voivat tarvittaessa potilaan luvalla pyytää konsultaatiota eurooppalaisten asiantuntijaverkostojen (European Reference Networks for Rare, ERN) kautta. Konsultaatioista ei aiheudu potilaalle lisäkustannuksia.
Potilaan lähettäminen ulkomaille hoitoon on perusteltua, jos tarvitaan vaativia erityistoimenpiteitä, joita ei ole saatavissa Suomessa. Tällöin asiantuntijalääkärit hakevat Kelalta sitoumusta eli ennakkolupaa kustannusten kattamiseksi. Sitoumuksen saatuaan hoitopaikkojen henkilöstöt sopivat potilaan lähettämisestä ja siihen liittyvistä järjestelyistä. Tällöin potilaalle ei tule hoidosta tai matkasta enempää kustannuksia kuin kotimaassa tulisi.
Ulkomainen hoitopaikka ja potilaan valintaoikeus
Rajat ylittävään hoitoon ja potilaiden hakeutumiseen muutamiin osaamiskeskuksiin liittyy haasteita. Suuressa määrässä toteutuessaan se ruuhkauttaisi joitain klinikoita, aiheuttaisi runsaasti kielivaikeuksia ja joissakin maissa jopa köyhdyttäisi osaamista entisestään.
Euroopan parlamentin ja neuvoston potilasdirektiivin "Potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajat ylittävässä terveydenhuollossa" (2011/24/EU) mukaan niissä sairauksissa, jotka kuuluvat potilaan kotimaan julkisen terveydenhuollon palveluvalikoimaan, potilaalla tulee olla oikeus hakeutua hoitoon toisiin EU-jäsenmaihin ja saada sama korvaus, kuin jos hän olisi hakeutunut hoitoon kotimaassaan. Tällöin potilaan tulee olla itse aktiivinen ja etsiä hoitopaikka sekä sopia hoidosta, tietojen siirrosta ja matkustamisesta.
Jos potilas itse valitsee ulkomaisen hoitopaikan, ei matkakustannuksia korvata enempää kuin jos hoito olisi tapahtunut omassa sairaalassa. Hoitokustannusten mahdollisesta korvaamisesta päättää Kela hakemuksen perusteella. Asiasta kannattaa kysyä Kelasta jo ennen hoitoon hakeutumista.