Sairauden alkuvaiheessa, samoin kuin sen pahenemisvaiheissa, seksuaalisuus painuu yleensä taka-alalle. Osa harvinaisista sairauksista heikentää edetessään sairastuneen toimintakykyä. Tämä muuttaa suhdetta omaan kehoon ja seksuaalisuuteen. Sairaus saattaa myös muuttaa sukupuolielinten tuntoaistia sekä vähentää seksuaalista halua tai kykyä. Uuteen tilanteeseen sopeutumiseen on hyvä antaa aikaa niin sairastuneelle kuin kumppanillekin. Tärkeää on säilyttää avoin keskusteluyhteys kumppanin kanssa ja muistaa läheisyyden merkitys.
Sairaus voi vaikuttaa seksuaalisuuteen
Sairauteen sopeutumisen ja voinnin kohenemisen myötä seksuaalielämään liittyvät asiat tulevat jälleen ajankohtaisiksi. Seksiin ja yhdyntään voi tarvita sairastumisen jälkeen enemmän aikaa, ymmärrystä, rauhalliset olosuhteet tai uusia lähestymistapoja. Seksuaalisuuteen liittyvät tunteet ja ajatukset saattavat hämmentää ja pelottaa, mutta tästä huolimatta ne tulee sallia itselle ja kumppanille. Seksuaalisuuteen liittyvistä asioista kannattaa keskustella kumppanin kanssa avoimesti, kun molemmat ovat keskusteluun valmiita. Tärkeää on puhua yhdessä esimerkiksi siitä, miten hoidot tai kivut vaikuttavat myös seksuaaliseen halukkuuteen. Osaa näistä oireista voidaan hoitaa myös lääkkeillä.
Seksuaalisuus kannattaa ottaa puheeksi
Lääkäriltä ja muulta hoitohenkilökunnalta kannattaa kysyä oman sairauden ja sen hoitojen vaikutuksista seksuaalisuuteen. Tieto helpottaa asioiden käsittelyä ja poistaa vääriä käsityksiä sekä ennakkoluuloja. Jos hoitavalta lääkäriltä saatu tieto ei riitä, voi pyytää lähetteen seksuaaliterveyden asiantuntijan luokse. Seksiin, parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa voi kääntyä seksuaalineuvojan, seksuaaliterapeutin, seksologin tai parisuhdeterapeutin puoleen.