Vanhemman harvinaissairauden vaikutus lapseen

Lapsi aistii perheen muuttuneen tunnelman. Tilanteesta on tärkeää kertoa lapselle hänen kehitystasoaan vastaavalla tavalla ja korostaa, että hänestä pidetään huolta vanhemman sairaudesta huolimatta. Vaikeassakin tilanteessa keskustelun on hyvä olla empaattista ja kannustavaa.

Vanhemman sairaudesta avoimesti puhuminen on tärkeää. Lasta kannattaa kehottaa kysymään, mitä hän haluaa tietää. Tällöin lapsi saa tietoa sairauden luonteesta ja ymmärtää, mikä hänen vanhempaansa vaivaa. Lapselle kannattaa kertoa myös sairauteen saatavista hoidoista ja lääkkeistä. Lapsen huoli kevenee, kun hän saa tietää, että vanhempi saa apua.

Mikäli sairauden ennuste on huono, lapselle tulee kertoa jo varhain, että vanhemman toipuminen sairaudesta on epävarmaa. Vanhemman kuolemasta puhuminen herättää lapselle monia kysymyksiä, joiden käsitteleminen on osa valmistautumista vanhemmasta luopumiseen. Vanhemman ollessa vielä elossa lapsen on hyvä keskustella sairaan vanhempansa kanssa, näin hänelle jää muistoja vanhemmastaan.

Vanhemman sairastuminen saattaa aiheuttaa lapsessa surua, kiukkua, hankaluutta sopeutua arjen uusiin rutiineihin, pelkoa, jopa kuolemanpelkoa ja epävarmuutta tulevaisuudesta. Vanhemman sairaus voi myös vaikuttaa lapsen kasvuun ja kehitykseen. Lapsella ei ole vielä taitoa tai kokemusta kriisistä ja siitä selviytymisestä, joten hän tarvitsee tukea tilanteen läpikäymisessä.

Perheessä jokaisella on oma roolinsa. Vanhemman sairastuessa roolitus saattaa muuttua. Etenkin ero- ja yksinhuoltaperheissä lapsesta voi helposti tulla sairaan vanhempansa hoivaaja, ja tilanne on lapselle kuormittava.

Jokainen lapsi on yksilö ja käy kriisiä läpi omalla tavallaan. Tärkeää on huolehtia, että lapsi saa olla lapsi, eikä hänen tarvitse kriisitilanteessakaan joutua vastuuseen perheen arjesta. Tavoitteena on, että kodin turvallinen ilmapiiri säilyisi ja lapsi ei jää vaikean asian kanssa yksin. Vanhemman tehtävänä on hankkia apua, jotta koko perhe selviää perhettä koskevasta kriisistä. Lapselle turvallisuuden tunnetta lisääviä asioita ovat normaalit arkiset asiat ja rutiinit, joita mahdollisuuksien mukaan toteutetaan koko perheen kesken.

Vanhemman sairastumisesta kannattaa kertoa lapsen arjessa tärkeille henkilöille, kuten opettajille ja harrastustoiminnan vetäjille, jotta he voivat osaltaan tukea lasta ja ymmärtää tämän mahdollisesti poikkeavaa käytöstä. Lapsi tarvitsee turvallisen henkilön, jota hän tapaa säännöllisesti ja jolle hän voi puhua huolistaan kuormittavina hetkinä.